NÄYTELMÄ JOKA MENEE PIELEEN on vyörytystä turbovaihteella. Jo alkua odotellessa oli viihteellistä seurata, miten viime tingan korjaushommat sujuvat. Ne eivät arvatenkaan suju. Tikkurilan Polyteknisen Draamaseuran historiassakaan kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Menneisyyden kömmähdyksistä sanaleikittelee alkuun seuran pj Santeri Kinnunen: Henkilöresurssien puutteessa Blytonilta seikkaili Kolmikko, Tsehovilta vain Kaksi sisarta. Mutta mitäs menneistä, nyt pureudumme murhaan Havershamin kartanossa. 

Niin dekkari kuin farssi edellyttävät täydellistä ajoitusta. Tässä farssissa se onnistuu, murhamysteerissä ei. Eli näytelmä näytelmän sisässä taas, ja kaikin mokomin, kun sen osaa. 

Alun perin kolme opiskelijaa – Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields – suoriutuivat  lontoolaisessa pubissa niin hyvin, että NJMP eteni West Endistä Broadwaylle kymmenisen vuotta sitten. Nyt ollaan Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä.

Valtakunnan iso lehti löysi kaikupohjaa maailman nykytilanteeseen, mutta minä en osaa kehitellä syvällistä viestiä siitä, miten näytelmä on ajankohtaisempi kuin koskaan tässä absurdissa maailmantilanteessa tms. Lähinnä mielessä kävi absurdi ajatus, pitääkö potea huonoa omaatuntoa teatteriin mennessä, kun sota jylisee itänaapurustossa…

Ikuisesti ajankohtaista on tietysti toisten virheille ja onnettomuuksille nauraminen. Niitä piisaa. Näyttämöllä rymisee ja paukkuu, mutta koskaan ei tiedä, mikä seuraavaksi. Kuka vuorostaan pökertyy, missä järjestyksessä ovat vuorosanat tai mikä musiikki on vuorossa. Entä kun rekvisiitta ei ole paikoillaan. Tiedän, miltä se tuntuu. Tosin oma takauma tuli koulunäytelmästä. Tarvittavaa tarjotinta/astiaa ei ollutkaan siellä, missä piti. ”Ai täälläkös se onkin”, ja nappasin koirankupin pöydän alta…

Näyttämömestari saa välillä toimia myös rekvisiittana tässä näytelmässä, jossa menee pieleen. Eija Vilpas toimii siis tarvittaessa vaikka takanreunuksena. Eppu Salminen valo- ja äänimiehenä aiheuttaa omat kakofoniansa. Poliisitarkastajana harppoo Santeri Kinnunen, ja kartanon suljetussa mysteerissä juonittelevat Risto Kaskilahti, Alex Anton, Linda Wiklund, Matti Rasila ja Joel Hirvonen. Heidän puolestaan yleisössä parahdettiin kerta toisensa jälkeen, kun näytti siltä, että nyt sattuu, nyt kaatuu seinä päälle tai seuraa joku muu tapaturma.

Yhtä sujuvaa kuin näyttelijäntyö on sanailun käännöstyö Mikko Koivusalolta. Ohjauksesta vastaa komedioiden konkari Pentti Kotkaniemi.

Kuvat Tapio Vanhatalo