Teatteri, musikaalit, elokuvat
Edward Albeen näytelmän nimi viitannee monikerroksisuuteen ja tajunnanvirtaan, vaikuttaa kryptiseltä, lastenlaulun sävel ei. Pahaa sutta ken pelkäisi. Katsomossa pelottaa, ainakin minua. Jo ensimmäisellä puoliajalla palleaa kiristää, silti väliaika pedataan siten, että varsinainen skalpeeraus on vasta…
Aikaisempi Anna Kareninani lojuu jossain muinaisen kesämummolan kirjahyllyssä, mutta teoksen tunnelma on tallessa. Tampereen Teatterin Anna Karenina palauttaa entisajan Pietariin alkumetreillään. Lumisade pimeässä illassa, pitkät helmat ja viitat viuhuvat kaupungilla, myöhemmin luistinradalla. Kun kevät koittaa,…
kuva harri hinkka Kun jututin Skavabölen poikien ohjaaja Marika Vapaavuorta harjoitusten aikaan, tein päätöksen, joka ei ole päätettävissä: että en vertaile Q-teatterin muinaista kantaesitystä tähän Tampereen Teatterin versioon. Koska aika on toinen, aika kultaa muistoja…
Asuin Helsingissä silloin, kun Q-teatteri syntyi. Muistan, miten kuohuttava kokemus Skavabölen pojat oli, synkkää ja silti elämää syleilevää. Se oli Raivion veljesten nopea nousukiito, joka perustui heidän omiin lapsuudenkokemuksiinsa. Miten ihmeessä yksikään ammattiteatteri ei ole…
kuva: harri hinkka Tampereen teatterisyksy lienee saanut hitin Kari Hotakaisen Ihmisen osasta. Se sisältää vuolaan tekstin täynnä aforismeja, jotka on ripoteltu Anja Pohjolan eli Salme Malmikunnaksen ja hänen perheenjäsentensä repliikeiksi. Tosin kiteytysten runsaudesta johtuen tietoisuus…