Tottahan mää Höntän ja Toipparin tiesin, Ilkka A. Jokisen ja Harri Järvisen, mutten ollut alvariinsa seurannut. Vasta Komediateatterissa havahduin siihen, että tässä maailmantilanteessa kannattaa siirtyä yleuutisista tampereenkiälisiin uutisiin, pysyä sitä kautta ajan hermolla ja hyvällä tuulella. Jo uutisankkureiden äänenpainot saavat ilon pintaan.

Näytelmän edetessä käy selväksi, että tampereenkiäliset uutiset ei tartte mitään kanavauudistusta eikä konsulttia pääkaupungista käsin. Ja tällähän viitataan laajemminkin vastaaviin ilmiöihin.

Anttalaisen mökki alkaa mua kiinnostaa. Lähetys tulee välillä sieltä. Tekis mieli maalle ja saunaan. No, Räikköne (Heikki Hela) ja taiteilija Olkkone (Aku Sajakorpi) sentään mansessa. Ja eritoten Räikkösen valloittava äite (myös Sajakorpi). 

Marika Vapaavuori on ohjannut hillitöntä sakkia olennaista säilyttävällä otteella. Kaikki on niin kuin olla pitää – muuten ei tämmöisestä höpinätötteröstä hyvä heiluiskaan.

Railakas käsikirjoitus on Ilpo Rantasen ja työryhmän, musiikki Heikki Helan. Oskari Löytösen lavastus käsittää studion lisäksi mm. sateisen sienimettän – jonne konsultti (Juulianna Mäkelä) on paennut paineita – ja sitten eksynyt.

Tulevia katsojia ajatellen – ja heitä on varmaan runsaasti – yhtäkään uutista en paljasta esityksestä, mutta uutisvirtaa luonnehtiakseni laitan pari poimintaa Radio Sunin menneistä lähetyksistä. Höntällä ja Toipparillahan on jo 30 vuotta takana! 

Ajassa kiinni ovat, havahtuivat myös sukupuolisensitiivisyyteen, mies- ja naisoletettuihin, mutta lisäsivät Jouni Hynysen ja muut Lappeenrannan liepeestä olevat mie-oletetuiksi. He noteerasivat myös ornitolookien valinnan maailman tyhmimmäksi linnuksi. Se on rutsi: hautaa päänsä hiekkaan, kun piiloon pitäs mennä. Meteorolookisesta osiosta tiedoksi tähän saumaan, että talvi alkaa virallisesti sillon, kun Tammelantorin mustamakkarakopilla ei tarkene seistä ilman välihousuja.