Teatteri, musikaalit, elokuvat
Kesäteatterikauteni alkoi Komediateatterin farssilla Ilmasta rahaa. Taiten tehty ja vauhdilla vyöryvä, hyvin rytmitetty teos on farssimaakari Michael Cooneyn kuuluisin käsikirjoitus – mutta minulle paha rasti, koska en jaksanut nauraa yhtä paljon kuin muu yleisö, alkoi vähitellen…
Tottahan mää Höntän ja Toipparin tiesin, Ilkka A. Jokisen ja Harri Järvisen, mutten ollut alvariinsa seurannut. Vasta Komediateatterissa havahduin siihen, että tässä maailmantilanteessa kannattaa siirtyä yleuutisista tampereenkiälisiin uutisiin, pysyä sitä kautta ajan hermolla ja hyvällä…
Jokaisella on varmaan aika hyvät perustiedot mennessään katsomaan Pokka pitää -esitystä Komediateatteriin. Joku on ehkä menossa kuin moikkaamaan vanhaa tuttua, Hyacinth Bucketia. Hän tietää, että substanssia on niukasti – ellei lasketa merkittäväksi pointiksi sitä, että…
kuva peero lakanen Newyorkilaisen Florence Foster Jenkinsin elämäntarina (1868-1944) ”maailman huonoimpana laulajana” on kiehtonut ihmisiä siinä määrin, että siitä on tehty niin elokuvia, dokumentteja kuin näytelmiä. Viimeisin ilmaantui Komediateatterin lavalle helmikuussa. -On vaikeaa laulaa väärin,…
kuva peero lakanen Komediateatterin katettu kesäkatsomo on turvallinen vaikkei luonnonläheinen vaihtoehto kesäiselle teatterikäynnille. Tankillinen naurua passaa myös periaatteella ”sateen sattuessa sateella”. Nostalginen viritys 1970-luvun suositusta tv-sarjasta Tankki täyteen keräsi ikäihmisiä muttei lainkaan ikäviä ihmisiä keskiviikon…
