Teatteri, musikaalit, elokuvat
Tottahan mää Höntän ja Toipparin tiesin, Ilkka A. Jokisen ja Harri Järvisen, mutten ollut alvariinsa seurannut. Vasta Komediateatterissa havahduin siihen, että tässä maailmantilanteessa kannattaa siirtyä yleuutisista tampereenkiälisiin uutisiin, pysyä sitä kautta ajan hermolla ja hyvällä…
Nyt Komediateatteri iskee suoneen. Steven Berkoffin näytelmä Mulkoilijat on kuin viettäisi parituntisen vertaisryhmässä, jossa jokainen kuvittelee toisten mulkoilevan koko ajan juuri minua – sillä erotuksella, että naurattaa vietävästi. Naurua kirvoittaa kaikki, mikä muutoin aiheuttaa pelkkää häpeää…
Jokaisella on varmaan aika hyvät perustiedot mennessään katsomaan Pokka pitää -esitystä Komediateatteriin. Joku on ehkä menossa kuin moikkaamaan vanhaa tuttua, Hyacinth Bucketia. Hän tietää, että substanssia on niukasti – ellei lasketa merkittäväksi pointiksi sitä, että…
Komediateatteri luottaa menneen ajan kohelluskonseptiin vuodesta toiseen, kun minä odotan joka vuosi jotain freesimpää otetta, vaikka komedia olisi vanhakin. Panu Raipian ohjaama Yksi mies, kaksi pomoa perustuu Kahden herran palvelijaan 1700-luvulta, mutta kun kerran sovitettiin,…
Juhlatalo Hovista tuli Ranevskajan kirsikkakartano lähellä Ukrainan rajaa, kun Suomen Teatteriopiston jatkokurssilaiset työstivät Tsehovia. Sen valmensi nykyään Hämeenlinnan Teatteria johtava Anna-Elina Lyytikäinen. Teatteriopistolaisten esitys sai tietysti uutta kulmaa sodasta, joka käynnistyi harjoitusten aikana. Kun kauppias…