Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä: Ei muuta kuin valtaisa koko takaseinän ja lattian peittävä ja välillä lainehtiva pinkki kangas. Se kirkuu, että nyt on tulossa jotain erilaista. Sain huippusuosituksia Ilon aikaan, tyyliin ”parasta näkemääni”. Innostuin, mutta…
Arkisto 2024
Leijonamielestä on moneksi
Astrid Lindgrenin kirjat jättävät vahvan jäljen, Veljeni Leijonamieli varsinkin. Hyvän ja pahan taistelun lisäksi kuolemaa käsitellään moninkertaisesti, tietysti myös ystävyyttä, petturuutta ja pelkojen voittamista. Ehkä rohkeuden ”vaatimusta” liikaakin? Aiheidensa myötä kirjailija tuo runsaasti filosofisia ja…
Vaimoni, Casanova – uhri vai tekijä?
Tuntuu kuin olisin nähnyt ja kuullut parin päivän sisällä huumorilajien ääripäät. Ensin Höntän ja Toipparin sanailut tampereenkiälisissä ei-pelkästään-uutisissa Komediateatterissa, sitten Leea Klemolan toisiin sfääreihin vievän tragikoomisen Vaimoni, Casanovan kielenkäytön ja käänteet Frenckellissä. Herkuttelin Höntän ja Toipparin…
Kotiseuturakkautta Komediateatterissa
Tottahan mää Höntän ja Toipparin tiesin, Ilkka A. Jokisen ja Harri Järvisen, mutten ollut alvariinsa seurannut. Vasta Komediateatterissa havahduin siihen, että tässä maailmantilanteessa kannattaa siirtyä yleuutisista tampereenkiälisiin uutisiin, pysyä sitä kautta ajan hermolla ja hyvällä…
School of Rock – käytöskoulu aikuisille
”Toimikoon tämä musikaali muistutuksena taideaineiden ja taidekasvatuksen merkityksestä ja olkoon tämä tuotanto osoitus taidekasvatuksen vaikutuksista.” Olkoot nämä ohjaaja Samuel Harjanteen viimeiset sanat käsiohjelmassa tämän blogikirjoituksen ensimmäiset. Taustoittakoot ne tunnelmaa, jonka loivat ahkerat ja osaavat, innokkaat ja lennokkaat…