Jokaisella on varmaan aika hyvät perustiedot mennessään katsomaan Pokka pitää -esitystä Komediateatteriin. Joku on ehkä menossa kuin moikkaamaan vanhaa tuttua, Hyacinth Bucketia. Hän tietää, että substanssia on niukasti – ellei lasketa merkittäväksi pointiksi sitä, että tutkiskelee omaa sisäistä hyasinttiaan, tuoksuuko se vai haiseeko. Miten paljon kehuskelen materialla tai merkkihenkilöillä? Kiitänkö vai häpeilenko sukulaisia? Suosio perustunee tähän kosketuspintaan, jonka jokainen tunnistaa, jos ei itsessään niin naapurissa. Yleensä kai jossain toisessa kuin itsessä..

Hyacinth Bucketin snobismi ulottuu nimeen asti; ämpäri pitää lausua kukkakimppuna, bukee (bouquet). No, sillä kohtaa minun ei tarvitse mennä itseeni, olen täysin tyytyväinen ja mieluummin Vasara kuin Kukkapuska.

Roolitus on tässä esityksessä niin kohdallaan kuin olla voi. Ohjaaja Timo Rissanen onnistui pitämään kiinni Imatran teatteriesityksen Hyacinthistä, Minna Koskelasta, joka on osassaan ilmiömäinen, entréstä alkaen. Muu porukka vaihtui täkäläisiin taitureihin. Rytmille, nopeudelle ja notkeudelle on todella käyttöä. Kuntoa vaatii se vauhti, jolla valmistellaan Emmetin (Jari Ahola) johtamaa näytelmäkerhon esitystä, jossa häärii myös siskonsa Elizabeth (Merja Koivula). 

Emmetille jo naapuruus Hyacinthin kanssa on sellainen koettelemus, että hän iloitsee tämän poissaolosta näyttämöltä. Mutta tämä ei liene juonipaljastus: Hyacinth astuu areenalle näyttävästi ja vielä käsikirjoitusta sorvaamaan. Hän haluaa olla korkea-arvoisin ja tyylikkäin myös dekkarissa, kuolinkohtauksenkin on oltava elegantti.

Hyacinth naurattaa, koska hän ei tiedosta omaa snobismiaan, hienostelua ja pyrkyryyttä, saati ärsyttävyyttään muiden silmissä. Vai löytyykö hitunen itseironiaa hetken keekoilusta: ”Näyttääkö tämä Seurustelee vain aatelisten kanssa -hatulta?”

Tuttuja aineksia kerrataan, puhelimen päässä ovat rahaa tarvitseva Sheridan-poika tai Violet-sisko, jolla on uima-allas ja tilaa ponille, jopa soiva bidee, klassista tietysti. Poloinen aviopuoliso on tällä kertaa vain viitteellinen. 

Hanna Gibson miehiinmenevänä Rose-siskona on todella hemaiseva. Tämän uusin valloitus Herra Milson (Jere Riihinen) on läkähtyä Rosen otteessa. Aplodit kajahtavat myös, kun Aku Sajakorpi astuu esiin, niin ilmetty Onslow hän on. Daisy (Leena Rousti) värisyttelee vieressä tämän tästä kuin kiimainen kissa.

Roy Clarken maailmanlaajuinen BBC-menestysteos Keeping Up Appearances sai näyttämösovituksen vuonna 2010. Sen on kääntänyt Joel Elstelä. ”Lady of the house speaking” on tarvinnut kännykkäajan suomennoksen, menkääpä kuulolle sitten, kun lippuja taas saa..

Kuvat Harri Hinkka@Komediateatteri