Kesäteatterikauteni alkoi Komediateatterin farssilla Ilmasta rahaa. Taiten tehty ja vauhdilla vyöryvä, hyvin rytmitetty teos on farssimaakari Michael Cooneyn kuuluisin käsikirjoitus – mutta minulle paha rasti, koska en jaksanut nauraa yhtä paljon kuin muu yleisö, alkoi vähitellen puuduttaa.

Jääköön se omaksi vammakseni. Tekijöiden toteutuksessa ei ole moitteen sijaa. Tirehtööri Panu Raipia on siirtynyt tämän teoksen näyttelijästä (hautausurakoitsija vuonna 2004) ohjaajaksi, jollaisena hän on kunnostautunut monissa muissakin farsseissa. 

Pääosaa vie viime kesän Dingo-manageri Eppu Salminen ja pääosaan nousee myös Janne Kataja, joka juoksi kunnaria Korpelan kujanjuoksussa 2023. Täytyy todella ihailla heidän ja joka näyttelijän muistia ja kykyä pysyä kärryillä nimissä, ketä esittää nyt ja minkä niminen roolihenkilö on vastassa nyt. 

Valheiden verkko sumppuuntuu nääs niin valtaisaksi, että jälkiä peittämään tarvitaan milloin kukakin muu läsnäolija tai poissaolija. En tätä enempää käy selittelemään eikä ole tarpeen. Hysterian puolelle se mylläkkä vie katsomossa joka tapauksessa.

Eniten odotin eläkkeellä olevaa Tuire Saleniusta kehiin, ja voimallisesti hän saapuikin, ylitarkastaja Arrrja Terrrvona.

Tom Lindholmin esittämä hautausurakoitsija tuo erittäin tarpeellista vakautta ja vaihtelua kiihdytyskaistalla elämöivään joukkoon, johon turbulenssia toivat kukin tavallaan: Aku Sajakorpi, Jere Riihinen, Idalilja Raipia, Maija Siljander, Heidi Kiviharju, Petra Karjalainen. 

Maskeerauksen maailmanennätys kuuluu Katri Haukijärvelle, joka sorvasi Katajasta uhkean ilmestyksen valenaisena.

Näytelmän nimi Ilmasta rahaa viittaa tukiin, joita esim Kelalta saa ilmaiseksi, kun tarpeeksi oveluutta löytyy. Minulle käsis on silti enempi ilmasta nyhtäistyä, mutta ei sen väliä; yleisö ulvoi naurusta koko rahalla eli lähes tauotta.

Kuvat Harri Hinkka