Pesänjako teki toisen tulemisensa Pyynikillä kahden vuoden jälkeen. Sama sutki porukka on yhä vauhdissa. Kartanomiljöötä toimittaa nyt Pohjantähden lavasteet, ja vallan mainiosti. Pesänjako sisältää enemmän mafiaa ja magiaa kuin testamentintekoa, eli taianomaisia ratkaisuja väärinkäsityksiin ja rikoskiemuroihin. Puheissa pesä vie aatoksen tietty kuolinpesää enemmän naisen haarojen väliin. No, käsikirjoittajajoukko on miesvaltainen mutta varmasti hyväntahtoinen: Pinky Ponky Productionin Sami Hintsanen, Ville Pusa, Jani Karvinen plus ohjaaja Marika Vapaavuori. Kaksimielisyydet, homokliseet ym on helppo antaa anteeksi kauniissa kesäillassa, kun Tuure Kilpeläisen&Kaihon Karavaanin biisit heräävät kuin uuteen eloon energisen ensemblen myötä. 

Taas kerran on luotu profiilia Tinderissä ja pelattu kivi-paperi-saksia, mutta alpakoita en ole ennen tätä farssia lavalla nähnyt! Enkä Lari Halmetta yhtenä niistä. Moni on sen sijaan nähnyt Halmeen pukumiehenä tv-rooleissa, mutta tuskin näin irtonaisena lakimiehenä. Hänen kehonkäyttönsä ja askelkuvionsa vetoavat ensi tahdeista, kuten koko ensemblen esiinmarssi Hyvä, paha, ruma mies -kappaleen myötä. Mansen rytmitaiturit ovat koolla. Myös yleisö yltyi rytmiä taputtamaan, olisi tehnyt mieli laulaakin, että ”kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä”. Senni Raappana raapaisee rinnasta vahvoilla vedoillaan ja Valonpisaroilla. Sympaattisesti vaikuttava oli myös kitaransa kanssa aina sivustalta enkelinsiipineen hiippaileva Louie So.

Mafiakiemuroiden muassa esityksessä sohaistaan moraaliasioita, niin poliisien kuin juristien, miesten ja naisten, sekä taiteilija- että rakkauselämää. Vielä ehtii viihtymään elokuuna puoliväliin asti.