Viisivuotias taiteilijakollektiivi Iva löytää yhä uusia ja kulloiseenkin sisältöön linkittyviä paikkoja esityksilleen. Juuri paikkasidonnaisuuteen plus queer- ja z-sukupolveen se perustaa intressinsä. En siis ole lähimainkaan kohdeyleisöä, mutta olen ollut innostunut heidän ideoistaan. Tykin ilmaisutaidon lukiosta lähtöisin olevat tekijät opiskelevat nykyään kuka missäkin, kuvataide-, media-, musiikki- ja elokuva-alalla, ja toimintaa on laajennettu teatterista esittäviin taiteisiin ylipäätään. Entinen nimi Teatteri Iva on pelkistynyt Ivaksi.
Tämänkesäinen Watching me, watching you tapahtuu Mediapoliksella. Yleisö toivotetaan tervetulleeksi seuraamaan studiolle, miten elokuvan taika syntyy. Näemme kohtauksia, joita Story supervisor&DoP Ville Vuorikoski kuvaa koko ajan screenille.

Are you afraid of sadness – or obsessed by sadness? kysytään johdannossa – elokuvassa kaikki sanotaan englanniksi. Siinä johdatellaan myös kuuhun: Millaista on elää ilman painovoimaa?
Mitä pakenet? penätään myöhemmin. Oletko koskaan halunnut vaihtaa osaa jonkun kanssa vain nähdäksesi, muuttaako se mitään…Kysymyksiä piisaa, vastauksista en tiedä.
Maailma on kaoottinen paikka, ja pelon käsittelyä ivalaisilla on ollut ennenkin, ainakin muistan edelliskesän Rosendahlista kysymyksen Mitä pelkäät eniten? Ja niinhän se tuppaa olemaan, että ”kaiken takana on pelko”.

Ihmissuhdekohtausten välillä ohjaaja huutaa tietysti ”poikki”, on järjestelyä, kahvinkeittoa, ja ohessa kevyttä vuorovaikutusta yleisön kanssa: Satoiko ulkona? Kumpi pöytäliina on parempi? Voisiko joku tuurata tämän repliikin? Saamme myös eri tilassa tapahtuvan luennon gripin työnkuvasta, valoista ja tarpeistosta plus kohtalokkaista kokemuksista. Yleisöllekin esitys on välillä poikki pienen tauon ajan, vai onko? Rajat ovat hämärtyneet, olemmeko vessatauolla vai esityksessä?
Esityksen loppupuoli on kuukävelyä avaruusteknon pauhatessa. Loppuhuipennukseksi en voi sitä sanoa, koska se on niin pitkä. Saatesanat toki tähtäsivät rauhaan ja turvalliseen maailmaan tulevaisuudessa, uuden tiedon varassa, ilman ennakkoluuloja, vanhoja virheitä toistamatta. Varsin käypiä kokemuksia tällaiset, vaikka sydän ei pakahtuisikaan.
