Vivaldin vuodenaikojen Syksy soi viimeisenä kappaleena Wanhankaupungin Juhlan viimeisessä konsertissa Aleksanterin kirkossa. Se oli inspiroiva loppuhuipennus hedelmineen ja kukkineen. Hienosti hitsautuneella Pirkanmaan Barokilla oli ensi kertaa mukana upea kuoro Tampere Cappella. Monitahoinen näyttelijä Auvo Vihro kullankimalteisissa vivaldinvaatteissaan on sen sijaan ollut historian tulkkina Vuodenaika-sarjan Keväästä asti. Kimaltavin somistein olivat myös soittajat sonnustautuneet.

Pirkanmaan Barokki Aira Lehtipuun johdolla soittaa niin loistokkaasti, että on helppo vaipua eläytymään Friedrich Augustien hoviin 1600- ja 1700-luvuille. Noina aikoina musiikki oli vallan väline ja näyteikkuna hallitsijan rahatilanteeseen ja poliittiseen arvovaltaan. Dresdenistä tuli paikka, jonne parhaat muusikot ja säveltäjät kerääntyivät, ja joita haalittiin vaikka Venetsiasta. Oopperaesityksiä värvättiin maalareita ja puuseppiä myöten.

Jan Diskas Zelenkan säveltämät psalmit ovat sykähdyttäviä, kuten myös Pisendelin ja Veracinin teokset. Lahjakkuutta ei voi kiistää ilkeältäkään, mutta ”Herra varjele, sitä luonnetta”, tuskittelee Vivaldi-Vihro. Vaikean Veracinin ja lempeän Pisendelin riitaisat välit tarinoitiin muinaisia puitteita elävöittämään. 

Saksin vaaliruhtinaskunnan hovilla oli vaikutusta myös barokin neropattiin J.S. Bachiin. Tätä esitti Ilpo Laspas uruissa. 

Musiikkimatka johdatteli toiseen maailmansotaan asti. Dresdenissä riehui tulimyrsky 1945. Kuumuus sulatti asfaltin niin, että ihminen saattoi palaa kadulle ilman liekkien kosketusta. Kaupunki, siviilejä ja kulttuuriperintöä tuhottiin kostona ja terrorina, ilman militaarista merkitystä.

Synkkyydestä päästiin iloiseen sadonkorjuuseen. Laulajat taustoittivat hauskasti Vivaldin Syksyä. Pitkällä purjolla saattoi vedellä lampaanviulua kuin jousella ikään, metsätykseen lähtijöillä oli haulikot hanskassa. Katsotaan, mitä Talvi Wienissä tuo tullessaan tammikuussa. Wanhankaupungin Juhlan taiteellisena johtajana toimii Helena Hiilivirta.