Maailma on sotaisimmillaan, hyvän ja pahan filosofia ajatonta. Silti ajattelin ensin, että miksi myllätä Hitlerin pyövelin Himmlerin viikon mittaista salamyhkäistä Suomen vierailua juuri nyt. Se tapahtui 1942 Hämeessä Petäyksen huvilassa. Motiiveja ei tiedetä eikä siis vahvisteta tässä näytelmässäkään, joka sai kantaesityksensä TT Frenckellissä tällä viikolla. Mystistä mustaa salkkua heilutellaan, listaa Suomen juutalaisista? 

No, minä poloinen en tiennyt aiemmin koko vierailusta, mutta se ei sittenkään ole kiinnostuksen ehto. Yllättävin tavoin teksti kulkee ja näytelmä juoksuttaa tarjoilemaan hyvän ja pahan asetelmia jopa humoristisin vedoin, pätevien näyttelijöiden saattelemana.

Konsta Laakso on erinomainen Saksan toiseksi korkeimpana valtaherrana – joka iskee silmänsä lääkintäkenraalimajurin valppaaseen sisäkköön Ainoon (Annuska ”Piaf” Hannula). He käyskentelevät luonnossa, missä veden solina säestää sopivasti sanailua. Himmler ihastelee kasveja ja järvimaisemaa, jonka ”usva on… kuin kaasua”. Ihmisten mestaaja lupaa jopa julistaa eläintensuojeluohjelman sodan jälkeen. Ainon penäyksessä hän äityy myös filosofoimaan siitä, miten tahtoisi ihmisille pelkkää hyvää. ”Jos tahdomme hyvää, on poistettava pahaa. Kuten amputaatiossa. Buddhakin opettaa, että myötätunto ei riitä. Minä tahdon tekoja!” 

Tyyppien karrikointi ja saappaankantojen kopistelu on viihteellistä kevennystä. Topi Kohonen Himmlerin turvamiehenä on yltiöpäisin karrikoija. Jarkko Tiainen taipuu moneen Himmlerin hierojana ja kaikinpuolisena apurina. Hän on virolais-suomalainen Felix Kersten. Elina Rintala saa räiskyä Seurahuoneelta lainassa olevana tarjoilijana Petäyksessä. Aputyttönä toimii Anna Pukkila. Luutnantti Eino E Suolahdella (Antti Tiensuu) on omat kohtauksensa ja saunomisensa SS-kapteenin (Arttu Soilumo) kanssa. Kaikkeen jää mielikuvituksen ja spekuloinnin varaa, josta käsikirjoittaja-ohjaaja Juha Siltanen sanoo simppelisti:

”Niin kauan kuin totuutta ei tiedetä, lienee spekulointi luvallista.” 

Kuvat Mika Hiltunen