Taru Sormusten herrasta on minulle tuttu lähinnä Ryhmiksen muinaisesta teatteriesityksestä Suomenlinnassa. En siis kuulu Tolkien-seuraan enkä lue Hobittilan Sanomia. Spektaakkeli Tampere-talossa vavahduttaa silti. Taituruuden taso ja yhteistyön voima vaikuttanee kehen tahansa.
Tampereen Teatterin remontin johdosta syntyi Tampere-talon, Filharmonian, Sorin Sirkuksen ja Teatteri NEOn suurhanke. Niin suuri, että pormestari ja talon entinen johtaja K Kummolakin loihe lausumaan, ettei oopperoissakaan ole moisia kulisseja nähty!
Tekniikkaa saadaan täyslaidallinen. Heti alkuun, Bilbo Reppulin syntymäpäivänä, ampaisee ilotulitus kattoon. Tulisoihduilla jonglöörataan ihan live-orkesterin vieressä, mutta kaikki on varmaa ja varmistettua ensi-iltaan mennessä. Enää ei verho syty palamaan vahingossa, takin selusta liekehtii tarkoituksella.
Tuomas Kantelisen säveltämä musiikki jysähtää tajuntaan myös alusta alkaen. Se elää tapahtumien tahdissa hienosti ja auttaa siirroissa oivallisesti. Tyhjää ei tule, vaikka näyttämöllä ei heiluisi ketään. Ja rytmitajua on muillakin kuin muusikoilla, kuten esim ohjaaja Mikko Kannisella.
Siirtymiä tarvitaan runsaasti Frodon ja seurueen matkassa Konnusta Tuomiovuorelle. Lavastuksen guruna on taas Marjatta Kuivasto. Pyörönäyttämö elävöittää matkantekoa erinomaisesti. Kuten tietysti Joonas Tikkasen valot ja varjot, ilot ja synkät laaksot, välillä veneet usvaisilla vesillä, välillä väki lumimyräkässä jne.
Huolellisuus huokuu joka saralla. Puvustaja Pirjo Liiri-Majava sanoo suunnittelevansa materiaalit niin, että ne sopivat valaistuksen kanssa yhteen, kuten kultareunaiset viitat. Mutta ei liian kimaltavaa eikä liian mattaa!
Mahtipontisuutta esityksessä piisaa, samalla taisteluja, joissa tarvitaan niin stuntteja kuin koreografiaa. Niistä huolehtii Sorin Sirkuksen tukipilari Taina Kopra. Hän veti myös melodraamatyöpajan, jota Ella Mettänen (Frodo) piti ratkaisevan tärkeänä: ”Fantasiaproduktiossa näyttelijän pitää uskoa, että esitetään jotain suurta, vaikka se itsestä tuntuisi falskilta ja pateettiselta”, kuului läksy.
Meikit ja tukat ovat häkellyttäviä, kuten Ville Majamaa Gandalfina ja Antti Reini Aragornina, puhumattakaan oudosta Klonkusta, johon ainoa oikea on Risto Korhonen. Peruukkien ja maskeerauksen suunnittelija Jonna Lindström sanoo Klonkun viritystä haastavimmaksi, mutta myös hauskimmaksi kohteen kanssa kimpassa kohkaten. Arttu Soilumolle haltiaprinsessa Galadrielina Lindström loihtii 80-senttiset hiukset. Peruukkeja on tehty ja muokattu kaikkiaan 56, ja yhteenkin kuluu 30-40 työtuntia. Työtunteja on mahdoton määrä yhteensä, kun produktiossa on 250 henkeä, näyttämöllä heistä 25. Roolitus on kaikin puolin optimaalinen. Näyttelijäntyöstä voi ylisummaan sanoa, että huipputasoa tasaisesti.
Kuten fiilistelystäni huomaa, aikani meni kaiken taituruuden ihmettelyyn, ei niinkään vallanhimoa symboloivan sormuksen kohtaloon. Katsoin esitystä satuna. Nörtit katsovat syvällisemmin, liittävät linkit nykyaikaan, rauhan tavoitteeseen, ilmaston pelastamiseen, ystävyyden ylistykseen. Siispä muut hoitakoot Tolkien-filosofoinnit. Juonikertaukset jääkööt nettiin, alkuperäisteos on hei trilogia, näyttämöllä kolme näytöstä ja kolme tuntia, kun väliajat vähennetään. Esityksiä on 34. Silläkin määrällä päästään hyviin tuloksiin, kun Tampere-talon isoon saliin mahtuu 1350 henkeä enemmän kuin remontissa olevaan kotikontuun. Jo nyt ennakkomyynti antaa ymmärtää, että katsomot tulevat täyttymään viimeistä paikkaa myöten.
Kuvat Mikko Karsisto
PS. Ansiokas käsiohjelma, terveiset Eijalle