Teatteri, musikaalit, elokuvat
Taru Sormusten herrasta on minulle tuttu lähinnä Ryhmiksen muinaisesta teatteriesityksestä Suomenlinnassa. En siis kuulu Tolkien-seuraan enkä lue Hobittilan Sanomia. Spektaakkeli Tampere-talossa vavahduttaa silti. Taituruuden taso ja yhteistyön voima vaikuttanee kehen tahansa. Tampereen Teatterin remontin johdosta…
Kuulostaako Kansalliskirjailija kuivakkaalta näytelmältä? Onko Väinö Linnaa kaluttu jo tarpeeksi? Onko näytelmä näytelmän sisässä -konseptia käytetty liikaa? Ei, vasta tämän Tampereen Teatterin ja Mikko Kannisen mestariteoksen jälkeen. Siinä toimii kaikki. Alkuidea on tietysti Karo Hämäläisen…
Aloitus hätkäyttää siinä mielessä, että se toistuu samalla viikolla, ensin Pässissä TTT:ssä, sitten Juurihoidossa TT:ssä: Näyttelijä astuu lavalle, esittelee itsensä, sitten roolihenkilönsä. Ei hätää, hyvin toimi toistaiseksi. Tuskin näyttämölle tehdään muoti-ilmiöitä ihan samoin kuin vaatemarkkinoille….
Alkuviikon saldoani ovat Belfast Boy, Vanja-eno ja Jotain toista. Yhden miehen esitys Belfast Boy ajaa monen isonkin ensemblen ohi. Teatterikesän päävierailuna pidetty Uppsalan Kansallisteatterin Vanja-eno jää minun toistaiseksi kolmen näytelmän listallani pronssille. Enää en toista…
kuva kari sunnari Tasapainoinen tiimityö toimii ja näkyy näyttämöllä, mutta eniten Sormet hunajapurkissa on minulle katsomossa istuvan Kari Heiskasen näytelmä, käsikirjoittajan. Ensi-ilta Kellariteatterissa tammikuun puolivälissä oli hieno alku uudelle teatterivuodelleni, koska teksti antoi oivalluksia, repliikeiksi…
