Aloitus hätkäyttää siinä mielessä, että se toistuu samalla viikolla, ensin Pässissä TTT:ssä, sitten Juurihoidossa TT:ssä: Näyttelijä astuu lavalle, esittelee itsensä, sitten roolihenkilönsä. Ei hätää, hyvin toimi toistaiseksi. Tuskin näyttämölle tehdään muoti-ilmiöitä ihan samoin kuin vaatemarkkinoille. Eipä toimisi enää.

Miika Nousiaisen kepeä romaani Juurihoito Mikko Kannisen ohjaamana saa henkeä hyvistä näyttelijöistä, tarkasta näyttelijäntyöstä. Näppärää sanailua kohtauksiin piisaa.

Tämä hammasneurootikko eturivissä herkuttelee hammaslääkärillä, jonka potilastuolissa ei itse tarvitse istua. Pora jyrähtelee ylimaallisesti, puudutusruutta on XXL-kokoa. Takaseinän videot toimivat hyvin tässä ja jatkossa.

Esko eli Esa Latva-Äijö pitää vastaanottoa Kalliossa. Hän on alalleen täysin antautunut, ehkä luonteensakin ohjaamana. ”Kohtaan ihmiset mieluummin yksitellen, suu auki ja makuuasennossa.” Silmien sijaan hampaat ovat kuulemma sielun peili ja elämän tärkeimmät kysymykset: Kuka olet? Minne menet? Puudutetaanko?

Vastaanotolle saapuu Pekka (Antti Tiensuu), jonka hampailla on huono karma – ja joka etsii isäänsä. Löytyykin veli itse lääkäristä. Sisarusparvea ja sukulaisia alkaa löytyä myös Ruotsista, Thaimaasta ja Australiasta. Pysymme kartalla, koska koko takaseinä on välillä pelkkää karttaa.

Kovin värikylläiseksi osoittautuu suku, kun isä on heitellyt siemeniään maailmalle ja Sari-siskolla (Mari Turunen) on neljä lasta eriväristen miesten kanssa. Ihmissuhteiden ja ihmisluonnon aihepiirejä on siten helppo käännellä ja käsitellä samalla niin siirtolaisuutta, suvaitsevaisuutta kuin ”rommaaniriittisyyttä”.

Jos se erilainen olis samanlainen, niin siitä ei olis niin paljon haittaa, oli isukki sanonut.

Näyttelijöitä on 6, mutta henkilöitä näytelmässä 17. Eniten rooleja on Ritva Jalosella ja Veera Tapanaisella.

Suosikkini hammaslääkäri-Esko pysyy Latva-Äijön hanskassa huolella. Onko täällä pakko olla onnellinen? Kun ei kesälläkään ole kovin iloinen ja pirteä, niin syksykään ei haittaa, purkaa tämä vannoutunut poikamies elämänfilosofiaansa – kunnes hän tapaa thaimaalaisen hammashoitajan. Fuksiaisissa viimeksi tanssinut Esko pyörähtelee taas, rakkauslaulun tahdissa. Kohtaus on kohokohta. Koreografi tarkistettava heti: Joo, Aleksi Seppänen!

Lähes olematon lavastus on hoitunut ja täyttynyt valoilla ja videolla. Niiden avulla siirrytään hienosti muun muassa biitsiltä sairaalaan: Valosuunnittelu Tuomas Vartola, videotyö Sun Effects Oy.

Sen miten kaikille tämän runsaan parituntisen jälkeen käy, kuulee lopuksi paikan päällä.

Kuvat: Harri Hinkka/TT