Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Kaikkien hoiva-alan päälliköiden ja päättäjien pitäisi nähdä Anna Krogeruksen hoitokotidraama Kuin ensimmäistä päivää Tamperen Teatterin Frenckell-näyttämöllä.

Tapahtumapaikan eli Lepolan ”viimeisen pysäkin” takia näytelmä kerää yleisöksi ensinnä ikääntynyttä väestöä, mutta takuuvarmasti se sopii kaikenikäisille. Henkilögalleriaan kuuluu myös maahanmuuttajia, sivareita, pätkätyöläisiä, kehitysvammaisen yksinhuoltaja ynnä muita. Eikä edes tunnu teennäisesti yhteen ympätyltä, pikemminkin toteutuu ilman kliseitä ja huumorilla. Käsikirjoitus on sankariteko.

Sankareihin lukeutuu myös Eila Roine. Hän on saanut roolissaan hoitokodin vanhana ja viisaana yli 10 ikävuotta lisää: 94. Taimin rooli näyttämöllä alkaa vessanpytyllä istuen ja katsellen. Mitä muuta voi, kun kukaan ei tule auttamaan pytyltä pois. Eila Roineessa on kokemusta ja karismaa niin, että hykerryttää ennen kuin hän on sanonut sanaakaan.

Työlleen antautunut hoitaja Ritva – eli antaumuksellinen näyttelijä Marjut Sariola – ehtii yleensä joka paikkaan, kunnes nääntyy. Siihen mennessä jopa työtoverit ovat ehtineet käyttää häntä hyväkseen niin lapsenhoidossa kuin työvuorojen järjestelyissä.

Henkilökunnan kahvihuoneessa sanaillaan kipakasti ja tuoreesti. Tässä näytelmässä on tragedia ja komedia samassa paketissa, kuten elämässäkin. Luontevassa rytmissä hiljennytään välillä filosofian äärelle.

Ohjaaja Marika Vapaavuori kiteyttää näytelmän kysymykset: Hallitaanko minuakin pelolla siitä, että toimeentulo loppuu? Huolehdinko heikoimmista? Mikä minua odottaa, kun olen vanha? Uskallanko rakastaa?

Taylor-glamour

Toiseen äärimmäisyyteen, loistoon ja luksukseen vie Elisabeth Taylorin elämä ja rakkaudet Tampereen Työväenteatterin isolla näyttämöllä. Tämä on show kaikkine kimmellyksineen ja tehosteineen.

Jossain vaiheessa Lizin kiintymys alkoholiin voitti ehkä timantit, jossain vaiheessa rakkaus Richard Burtonin kanssa sisälsi myös väkivaltaa, mutta vakavat asiat hapertuvat tanssin pyörteisiin.

Kuulut elokuvat antavat helpon mahdollisuuden näyttämökuvan vaihtamiseen salamannopeasti. Missäs nyt ollaan? Ai niin, äkäpussi kesytettiin Padovassa.

Kleopatrasta ei voi erehtyä.. mutta mitä nämä meksikolaiset täällä heiluvat? Ai jaa, Liz avioitui kerran Meksikossa.

Hän avioitui yhteensä kahdeksan kertaa, se tulee selväksi heti alkuun, ja häävalssitoteutus on hauska, kun kaikki miehet ovat yhtaikaa lavalla. Heitä on vain seitsemän, koska Burtonin kanssa Taylor meni naimisiin kahdesti. Vesa Kietäväisellä lienee ihan mojovat oltavat Richard Burtonina; Maria Lund nuorena Lizinä on täydellisen kaunis. Hänellä on vangitsevan sensuelli liikehdintä ja eleet. Ne ovat kuin luodut ylelliseen elämään, jossa shamppanjan on oltava kylmää tai sitä lähdetään helikopterilla hakemaan. Mutta Barbie-nukkekin vilahtaa mielessä.

Vasta kun vanhempi Liz eli Sinikka Sokka laulaa, tuntuu jossain kohtaa värinää: Kuin vaaka kohtalon.
Ohjaaja Tiina Brännare on ollut mukana myös käsikirjoituksessa ja koreografioissa.

Koreografiat ja huipputason tanssijat antavat enemmän kuin sisältö. Kun tiedostat tämän etukäteen, niin viihdyt.

Kuva: Petri Kovalainen, TTT