Kysymys siitä, oliko Eva Peron pyhimys vai peluri säilyy myös Seinäjoen kaupunginteatterin Evita-esityksen jälkeen, mutta ennenkin on todettu: Väliäkö sillä, jos hän oman edun tavoittelun lisäksi paransi työläisten oloja Argentiinassa, perusti sairaaloita ja hankki naisille äänioikeuden.

Ensin vietämme kuitenkin nuorena syöpään kuolleen Evitan hautajaisia, surevan kansan keskellä. Sitten ikoni nousee arkusta. Kun näyttämö muuttuu hetkellisesti kaksikerroksiseksi, tarina alkaa alusta. Alakerrasta ponnahtaa loukko, jossa Eva Duarte vasta haikailee piireihin Buenos Airesiin.

Helena Rängman taipuu hienosti esittämään kunnianhimoisen pikkunäyttelijättären kipuamista valtakunnan huipulle, ja niin taipuu hänen kehonsakin tanssilajista toiseen. On tankotanssia, balettia, steppiä.

Tarinaa kuljettaa tai kommentoi Che, tangoestradeilta tuttu Marko Maunuksela, joka muuntuu joustavasti moneen rooliin, kuten härkätaistelijaksi. Alun perin argentiinalaisen Guevaran osuudesta Peronien taipaleella on väännetty, että oliko puolesta vai vastaan. Tässä tulkinnassa hän näki selvästi pyrkyryyden läpi. Tangolaulaja Magaldi (Jari Jaakonaho) ei sitä kotopuolessa täysiään nähnyt, Magaldin suhteilla Eva Duarte tutustui ”oikeisiin henkilöihin”. Buenos Airesiin kuljettava bussi oli näpsästi vain tanko, josta matkustajat pitelivät kiinni. Oli täyttä tunnelmaa, reilusti riehakkaampaa kuin Hervannan bussissa.

Alkuun Eva hankki näyttelijäntöitä seksipalveluilla, mutta eteni vähitellen muillakin avuilla. Eversti Juan Peroniin (Esa Ahonen) Eva pääsi käsiksi radiotoimittajana.

Joukkokohtauksia revitellään paljon ja Andrew Lloyd Webberin mahtipontinen musiikki vie mennessään, kun antaa viedä. Oli ihanaa antautua tuttujen sävelten soljuntaan, varsinkin kun esittäjillä tasoa riitti, taituruudet eivät mitenkään asu pelkästään pääkaupunkiseudulla. Retkeilkää hyvät ihmiset pikkukaupunkien teattereissa, kun olette nyt koronan ansiosta päässeet kotimaanmatkailun makuun.

Toissijaiseksi jääköön kiista, miten syvällisesti musikaaleilla vaikutetaan. Evan asut kimaltelevat aina vain enemmän. Maan ensimmäinen nainen väitti, että kansa haluaa nähdä hänet ylellisenä. Peronien Euroopan kiertue antaa myös keinon näyttävyyteen ja nopeisiin näyttämökuvien vaihtoon. Härät Madridissa, paavi Roomassa, trubaduuri Pariisissa. Kuolleita hetkiä ei ole. Historiaa kaikki tämä saa penkomaan, mutta tuskin poliittisia mielipiteitä sorvataan, vaikka koppalakit astuvat areenalle. Armeija ottaa vallan.

Kuuluisimmassa biisissä Kyyneleet pois Argentiina on säkeistö, joka saa minut uudestaan veivaamaan saamaani pelurimaista käsitystä Evan vilpittömyydestä kansan hyväksi.

”On rahaa saatu ja kuuluisuus

vaan kumpaakaan kaivannut en

Jotkut uskoo mun niitä vain tavoitelleen

Ne on vain harhaa, ei yhtään ongelmaa ratkaise ne

Voin rauhan mä saavuttaa vain

jos saan teidän rakkautenne.”

Tämä epävarmuus pois lukien varman päälle tehty teos, mutta toimii. Sen osoitti yleisö aplodeeraamalla seisaaltaan.

Ohjaajana Tuomas Parkkinen, koreografina Jukka Haapalainen

Kuvat Jukka Kontkanen