Tampereen Teatterin yleisö hiljeni tuppisuiseksi paljon ennen esityksen alkua kuin jännittyneenä odottamaan porukkaa brittikartanon tyhjään olohuoneeseen yksinäisellä saarella – vai maskiko suut tukki? Mekin olemme kuin omia saarekkeitamme. Joka toinen tuoli on ruuvattu irti. 

Kun näytelmä alkaa, koollekutsutut seisovat hiljaa pitkin seinänvierustoja, vaikka ovat sittemmin tulevinaan venesatamasta. Seuraavat kaksi tuntia he viettävät pahemmassa eristyksessä kuin koronan kurittamat. Eikä yksikään pelastunut.

Ehkä teos tunnetaan paremmin nimellä 10 pientä neekeripoikaa? Agatha Christien kirjoja enemmän on myyty vain Raamattua ja Shakespearea. Voinee jonkinlaisena laaduntakeena pitää… Jokainen näyttelijä näytti tuntevan brittipönötyksen. Paitsi Antti Tiensuun ei tarvinnut. Hänen hurjastelevaa Anthony Marstoniaan tuli suorastaan ikävä, koska kundi kupsahti ensimmäisten joukossa. Anna-Elina Lyytikäinen tarttui ohjaimiin hassun nimen saaneessa rikosnäytelmässä Eikä yksikään pelastunut. Nimen voisi kuvitella kertovan liikaa, mutta ei, idea on ”suljetun huoneen arvoituksessa”, kuka läsnäolijoista?

Väljyyttä tarjoava idea on puolestaan se, että nyt ei ole rikoskomisariota eikä yksityisetsivää nimihenkilönä. Päähenkilö ei ole myöskään Antti Reini, vaikka hänestä on mainonnassa runsaasti rummutettu. Tulee mieleen maaseudun kesäteatterit, jotka haalivat jonkun tv:stä tutun vetonaulan. No, kaikin mokomin ja mielihyvin, jos siten saa kassan kilisemään. Täysin juohevasti Reini roolistaan suoriutuu, ei mitään valittamista – mutta vahvaa on oma henkilökuntakin.

Eli Lombard, Armstrong, Rogersit sun muut eivät selvinneet, mutta Reinin ja Tiensuun lisäksi pelastuivat Pia Piltz, Arttu Ratinen, Ville Majamaa, Kirsimarja Järvinen, Ola Tuominen, Elina Rintala, Jukka Leisti, Matti Hakulinen. Nuoret Ossi Oijusluoma ja Kyösti Kiiskilä vuorottelevat hukkuneen pojan roolissa, ja laulavat 10 pienestä ja vihjeitä antavasta sotilaspojasta.

Kyllä mysteeri aina otteessa pitää. Lukuisista eri murhatavoista huolimatta tämä jännäri ei raasta kuin thrilleri, vaan muistuttaa pikemmin perinteistä kamarinäytelmää. Sillä on sijansa.

Kuvat Harri Hinkka