Alkuperäisteoksen nimessä Der Himmel über Berlin – Taivas Berliinin yllä – on enemmän taivasnäkökulmaa kuin suomennoksessa Berliinin taivaan alla, joka on tehty Tampereen Työväen Teatteriin samannimisen elokuvan perustalta. Kaduilla enkelit liikkuvatkin, auttavat ahdinkoisia esim Potzdamer Platzilla. Taivaallinen osuus elokuvan käsikirjoittajista painottunee Peter Handkelle, josta sanottiin jo tuolloin 1987, että hän on luettavan tekstin tekijä, Wim Wenders on se kuvallinen ajattelija. Nyt käsikirjoittajiin liittyy myös ohjaaja Anne Rautiainen, jonka ohjenuorana on antaa assosiaatioiden vapaasti liikkua. Se on hyvä neuvo kokonaistaideteoksen katsojalle. Berliinin taivaan alla sisältää nukketeatteria, sirkusta, videoita, omaleimaista musiikkia. Esitys näyttämöllä vertautuu enemmän runouteen kuin proosaan. Suuri enkelinsiipi lepää kaiken yllä. Tai vielä ylempänä ujeltaa välillä U-bahn.

Homma toimii niin, että enkelit kulkevat ihmisten joukossa, missä aina tapahtuu, joku syntyy, synnyttää, kuolee, haluaa kuolla, hyppää katolta, joutuu liikenneonnettomuuteen. Enkelit pystyvät rohkaisemaan kulkijoiden elämänvoimaa.

Vanha mies (Pentti Helin) kuljettaa pitkin matkaa Peter Handken runoa, ihannetta lapsuudesta, joka syleilee suloisesti: ”Kun lapsi oli lapsi, hän ei tiennyt olevansa lapsi. Hänen mielestään kaikella oli sielu, ja kaikki sielut olivat yhtä.” Kysymyksiä satelee, aina uudestaan havahdutetaan Kuka minä olen? Syytä tarkistaakin joka päivä. Lasten ja filosofien peruskysymykset ladellaan myös: Milloin alkaa aika? Mistä alkaa avaruus?

Kuinka ollakaan, näkymättömät enkelit osaavat myös haikailla ihmismaailman perään; että saisi mennä korttipöytään, missä kaikki tervehtivät, saada hieroa käsiään, ruokkia kissan kotiin tultuaan, levitellä varpaitaan ilman sukkia..Varsinkin Damiel on valmis astumaan ihmisten maailmaan, kun ihastuu trapetsitaitelijaan.

Enkelten takana ovat näyttelijät Jyrki Mänttäri ja Auvo Vihro. Mukaan astuu myös elokuvanäyttelijä (Tommi Raitolehto), joka lasten tavoin näkee enkelit – koska hän on aiemmin ollut sellainen itse. Musiikkia lavalla toteuttaa upeasti säveltäjä Teho Majaniemi, lopuksi heijastuu lavalle myös Sielun veljien Ismo Alanko. Sorin sirkuksen Taina Kopra oli valmentamassa sitä osuutta, jossa katon rajassa keinui Anne-Mari Alaspää. Seremoniamesterina toimineen Samuli Mujeen johdolla tehtiin taas se ihmisen poikkisahaaminen, tässä tapauksessa Teija Auvisen. Valloittavaa nukkemanipulointia koulasi Mira Taussi.

Kaikki ei suinkaan ole kylmän sodan jälkeistä synkkyyttä, on myös unenomaista haikeutta ja hauskuutta.

Kuvat: Kari Sunnari

Juttele esityksestä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.