Äskettäin oli Kansallisteatterin Vanhat mestarit taidemuseossa, nyt on vanha ja alkuunsa tuntematon mestari tulossa valkokankaalle vuoden alusta. Tuntematon mestari -elokuvan jälkeen tuntui melkein siltä kuin olisi käynyt live-teatterissa. Tuli niin lähelle. Lavasteet ja valot saattoi kuvitella näyttämölle, kaupungillakäynnit ja bussiajelut videolle.
Hämmästyttävintä oli, millaisesta aiheesta syntyi dekkarimainen fiilis. Jännitystä ilman salapoliiseja tai aseita, äärimmäisen rauhallisessa tempossa. Kaupankäynnin psykologiaa, mutta paljon myös sukupolvien välisiin ihmissuhteiteisiin liittyen.
Ollaan helsinkiläisessä taidegalleriassa. Sellaista piti myös käsikirjoittajan Anna Heinämaan äiti 30 vuoden ajan, ja sen jälkeen Heinämaa itse. Naiset olivat alalla harvinaisuuksia. Ikääntyneille herrasmiehille kehrääntyi kuulemma monasti unelma viimeisestä kunnon hankinnasta, joka olisi kuin joutsenlaulu uralle. Miehinen kuolemattomuuden unelma? miettii Heinämaa. Ainakaan hänen äidillään ei tällaista ollut.
Juuri tämä ”viimeisen dynamiikka” – nyt jos koskaan, toisaalta älä lähde riskeeraamaan – sytytti ohjaaja Klaus Härön kysymään Anna Heinämaalta: Joko sulla on ohjaaja ideallesi? Tämä tapahtui heidän edellisen yhteisen elokuvansa Miekkailijan tekovaiheessa.
Käsis kädessään Härö tapaa kysyä itseltään, onko tässä Heikille mitään… Eli nyt Heikki Nousiainen esittää galleristia, jonka luo teini-ikäinen tyttärenpoika tulee TET-harjoitteluun. Hyvänä komediennena ihailemansa Pirjo Longan ohjaaja halusi asettaa vakavaan äidin rooliin. Isän ja tyttären suhteet eivät ole ihan kuosissa. Nuori Amos Brotherus löytyi perinteisten koekuvausten kautta teinipojaksi – ja osuu rooliinsa kerrassaan lahjakkaasti.
Entä kuka tekisi Repinin veroisen taulun? Käsikirjoittajan galleria-aikojen ansiosta löytyi mestari, joka teki muotokuvan sielusta sieluun näkevästä hahmosta. Katselmusmatkalla Klaus Härö ehti tosin säikähtää melkein shokkiin asti. Igor Jefimovin eteisessä sattui nimittäin olemaan esillä ihan huhhei-taulu parrakkaan merirosvon näköisestä tyypistä. Onneksi taiteilija johdatti peremmälle huoneistoon.
Minä en johdattele peremmälle elokuvaan, koska mainitsin sanan dekkari. Mutta peukutan tälle porukalle – jossa muun muassa Eero Ritala on taas mitä mainioin nuorempana galleristina. Yhtenä taiteentuntijana toimii Pertti Sveholm, eikä olekaan kelmin roolissa, kuten olen monesti tottunut hänet näkemään. Ja tämä Patu on ollut ihan oikea henkilö Bulevardin taidepiireissä.
HUOM. Jo tapaninpäivänä tulee enskaan Juice-elokuva sanankäytön mestarista, Riku Nieminen laulaa paremmin. Ja hänen rooliin asettumisensa sinällään taidonnäyte!
