Tampereen Työväen Teatteri avasi kevätkautensa kantaesityksellä Avustettu itserakkaus. Lupaavasti ja lahjakkaasti alkoi vuosi. Ajauduin nauruhysteriaan, joskin ymmärsin välillä myös vakavoitua.

Ohjaaja Antti Mikkolan ja näyttelijä Hanna Sepän käsikirjoitus tarjoili freesiä sanailua  ja substanssia ajassa, muun muassa itsekeskeisyydestä, keskenkasvuisuudesta, kontrollifriikkiydestä. Kummallisten kuvioiden päälle oli järisyttävää tietää, että näytelmä perustuu tositarinaan. Hanna Seppä oli kuullut miehestä, jonka täysin terveet vanhemmat havittelivat armomurhaa ulkomailla, koska ajatus vanhuuden vaivoista kauhistutti.

Näyttelijätiimi on ylivertainen. Niin kuningasta kuin presidenttiä näytellyt Tommi Raitolehto tuskailee nyt yli nelikymppisenä stand up -koomikko Jarina, vain itselleen eläneenä poikapolona, kunnes tapaa turkulaisen (ja seikkaan liittyvän kliseenkin nyt sallin) parturi-kampaajan Seljan. Sitten voihkimista piisaa juuri parisuhteessa. Emmi Kaislakari solahtaa vaikeuksitta miehensä Antti Mikkolan kirjoittamaan osaan.

Kohta voivotellaan jo Jarin vanhempien päätöstä lähteä Belgiaan toteuttamaan retkeä avustettuun itsemurhaan. Auvo Vihron ja Teija Auvisen luomassa olohuoneessa saan hepuleita moneen kertaan. Paisuttelu on tämän näytelmän taitolaji. Se voi alkaa vaikka tv:n rikossarjasta, kodin härpäkkeistä, kuva-albumin katselusta, puhumattakaan lastenkasvatuksesta tai mahdollisista sairauksista. Kaaos lavalla on valmis, katsoja voi sitä kotona vielä järjestellä.

Minä järjestelin heti twiittaamalla kepeästi vakavasta viihteestä, vähän eri vinkkelistä kuin uusi teatterinjohtaja Otso Kautto hiljan puidessaan vakavan viihteen käsitettä avajaisbrunssillaan. Kun pääsin kotiin, vakavuuden vahvistus jysähti tekstiviestinä avecina olleelta parikymppseltä pojaltani: ”Yks mikä esityksen aikana juolahti, että kyllä mä ainakin susta lupaan pitää huolta.” Viihteellä on tosiaan ulokkeita.

PS Ensimmäistä kertaa näin muuten kristallikruunun näin merkityksellisessä vai pitäisikö sanoa merkkejä antavassa roolissa. Valosuunnittelu on Juha Haapasalon, äänisuunnittelu Kyösti Kallion.