Kuvat Kari Sunnari
Katselen Mika Ripatin kirjoittamaa Vakavuusongelmaa ensin häkeltynein tuntein Kellariteatterissa. Pitääkö tulla teatteriin katsomaan rakennustyömaan mylläkkää Lintupuistossa, kun kaaos on ollut läsnä manselaisten arjessa, puheissa ja uutisissa jo pitemmän aikaa. Myös yhtiöittäminen, yksityistäminen, yt-neuvottelut ja niiden aiheuttama ahdistus ja unettomuus ovat kuin moneen kertaan purtua leipää/leivättömyyttä. Kyllä, tämä kerta ja tässä muodossa menee vielä läpi.
Vaan voiko kukaan työnjohtaja pysyä uhkien edessä yhtä pirteänä kuin Esko? No pitäähän teatterissa hurtimmaksi laittaa kuin omalla työmaalla. Komediaosuus on paljolti työnjohtaja Eskoa esittävän Mika Honkasen harteilla. Menestyksekkäästi.
Jaana Oravistolla on haastava rooli irrotella tiukkana, sittenkin isosydämisenä Anjana, joka hoitaa henkilöstöasiat ja nimilistat. Tappolistoja vai henkilöstöresurssidataa? Tulossa on hallintomalliuudistus.
-Tärkein arvo on kilpailuneutraliteetti, kuittaa Anjan mies, kaupunginhallituksen jäsen. Myös Jari Leppäsellä on haastava rooli, koska virkamiehet ynnä muut tietyt ammatinharjoittajat tuppaavat olemaan kliseisesti saman kaavan mukaisia. Puolisoiden dialogi tuo joka tapauksessa vastakkaiset näkökulmat havainnollisesti esiin.
Matti Pussisen esittämässä viisikymppisessä Petessä kilpistyy ”lapiomiehen” ahdistus. Unettomuudesta johtuvat harhat nuoruuden Anjaan tuo esitykseen toisen tason. Millainen maailma oli yli 20 vuotta sitten? Mitä silloin kuviteltiin, mitä tiedettiin? Nuorena Anjana lihallistuu Karoliina Vanne. Topakkaa naisenergiaa raksalle tuo Eriikka Väliahteen Minerva. Romantiikan värinää syntyy sen myötä, että Anja keplottelee töihin nuoren Laurin eli Konsta Laakson, vaikka rekrytoinnit oli pannassa. Jukka Saikkonen on saanut osakseen Jeren, kaikkien työnantajien kauhun, ammattiliiton ikämiehen, joka laskee minuutteja kahvitaukoon, eikä tee ensimmäistäkään minuuttia yli sen, vaikka jäisi lause kesken.
Alun johdantona työmaaporukka muodostaa letkeän bändin kitaroineen, huuliharppuineen, rumpuineen. Musiikilla hoidetaan myöhemmin myös työmaan tohinaa. Ohjauksesta vastaa Teatterikesästä tuttu Aleksis Meaney, äänisuunnittelusta Ville Finnilä.
Näytelmän teesejä:
Anja: Jokainen näistä lapuista on ihminen. Se mun täytyy unohtaa.
Esko: Lintupuisto, rehellinen suomalainen suo, asuinalueeksi kelpaamaton.
Anja: Ei ole muotia sitoutua tavoitteisiin.
Pete: Kaikkea luvataan, mitään ei pidetä.
Esko: Kaikkensa kun tekee, niin MELKEIN riittää.
