Teatterikesän avajaistiistaina tuntui siltä, että viikko tulee olemaan niin täynnä sanoja, että sen voi hyvin aloittaa sanattomasti: Kinetic Orchestran tanssiteos I´m Liquid Hällä-näyttämöllä. Ratkaisu osoittautui oivalliseksi. Tanssiteokset eivät ole alaani siten, että ne avautuisivat helposti. Silti hakeudun aika ajoin ihmettelemään ja ihastelemaan kehonkäytön loputtomia mahdollisuuksia ja ilmaisuvoimaa.
Nyt tuntui valmiiksi helpottavalta lukea koreografi Jarkko Mandelinin alkusanat esitteestä: ”Ehdottaisin katsojan ennemminkin myötäelävän teosta ja sen tapahtumia, kuin luovan hierarkioita tai logiikkaa teoksen sisään tai sen esittäjien välille.”Pidän mielessä vastakin. Ja pelkästään ihailen. Esimerkiksi sitä, miten kamppailulajeista tehdään tanssia ja miten vyön avulla uhataan painovoimaa.
Myös Harriet saapui Tampereelle
Ihmetellä sai seuraavassakin etapissa, Milja Sarkolan Ryhmikseen kirjoittamassa ja ohjaamassa Harriet-esityksessä. Muoto kuulostaa äkkiseltään oudolta, mutta on tekijän kannalta looginen. Everstinrouva Harriet Thesleff on Sarkolan isoäidin äiti. Ja muutenkin, oikeastaan siirrytään vaan suorasta katsomisesta eri näkökulmista katsomisen katsomiseen. Nimittäin, hevosajelun ampumavälikohtauksessa kerrataan 3-4 henkilön vaiheet 15 kertaa, aikalaisten ja sittemmin historioitsijoiden versiot. Ei tule valmista, mutta jääkärimajuri Olof Lagus kuoli luotiin Karjalankannaksella 100 vuotta sitten. Miten ja miksi? Kuka omistaa totuuden? Tai onko jollakulla oikeus omaan totuuteen? Häh? Isoon kysymykseen johdattelevat lukuisat muuntuvien yksityiskohtien kysymykset. Kuka pettikään kenet? Kumpi oli mustasukkainen? Kuka joi liikaa? Itsemurha? Tappo? Onnettomuus? Kaksintaistelu?
Toteutus yllättää tyylillään ja intensiteetillään. Ja Santtu Karvonen tekee tyylikkään uroteon siinä, millä mittalusikalla tai vivahdetajulla hän ujuttaa huumorin hahmoihinsa luutnantti Laatikaisena, Schwester Saara Rampasena, sotilaana jne. Varsinainen uroteko on myös nuoren Harriet Thesleffin eli nuoren Roosa Söderholmin tateellinen näytetyö teatterikouluun. Tästä on hyvä jatkaa. Tuolla laulutaidolla. Näytteet oli kyllä pieniä mutta kiva oli kuunnella Küssen ist keine Sünde usw. (Ruotsin ja saksan kieltä oli muuten aika näpsästi käytetty luomaan ajankuvaa.) Toisena Thesleffinä nähdään Minna Suuronen, majuri Olof Laguksena Pyry Nikkilä, majuri Gadolinina Robin Svartström.
Kuvat: Tampereen Teatterikesä/Ryhmäteatteri/Kinetic Orchestra
Seuraavaksi Nassimiin
“An unusually vivid celebration of theatre’s liveness.” – The Guardian