Kun Camelotin linnan portit aukeavat Törnävänsaarella, niin Spamalot-ritarien sijaan lavalle pelmahtaa ”pahaenteisesti” joulupukki ja tontut pahvikuusen ympärille…Mutta ei hätää, vaikka seuraavaksi lavaa halkoo jo vainajakärry, parin tunnin päästä alkutyrmistys on painunut täysin unholaan. Tilalla on tunne, että hullutuksista ja Python-päättömyyksistä huolimatta katsojaa on palveltu sekuntikellon kanssa, eli kädenheilautuksia myöten huolellisella valmistelutyöllä ja rytmityksellä.
Räävittöminkin kielenkäyttö on tarkkaan fiilattu, laulujen sanat nokkelasti keksitty. Niitä on pitänyt kääntää niin sisäelimistä kuin vääntää mukaan suomalaisia julkkiksia. Ilo oli ylimmillään puolin ja toisin. Tuntuu kuin ritareiksi olisi valittu näyttelijöitä, jotka osaavat leikkiä läpi elämän. Ainakin Aku Hirviniemi on parhaassa elementissään, kunhan on päässyt joukkojen tanssiesityksistä kuiville, ja nousemaan linnantorniin sorauttamaan ranskalaista ärrää, sättimään Englannin kuninkaan ritareineen maanrakoon – vai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa persvakoon…Hamsteri, sinä tyhjänpäiväinen rrrehukaukalon hinkkaaja, puristelen finnejäni päällesi. Mylkeröt, te pyllynrrreikien pyyhkijät…jne- vyörytystä. Yhtä vahvoja ovat valtakunnallisesti vähemmällä julkisuudella varustetut näyttelijät, ei sen puoleen. Heikkoa lenkkiä on turha etsiä.
Monty Pythonista minulla ei ollut mitään kokemusta, mutta pääsin hyvin kärryille omaperäisestä huumorista, siitä ihan omanlaisesta lähestymistavasta, joka välillä pysäyttää keskiajalta tähän hetkeen, jopa Seinäjoelle pohjalaisella aksentilla. Suomettaminen on onnistunut nappiin, samoin musikaalien parodiointi, jossa erityisesti primadonna Anna Victoria Eriksson pääsee loistamaan. Tulos on raakaa mutta toteutus railakasta, tuskin pystyy kukaan loukkaantumaan. Toisaalla taas jumalanpilkasta tuskin Räsänenkään nostaisi syytettä, puhuuhan jumalana nauhalta pohjalaisten oma Mietaa. Sateenkaariraput ja -verhot otin myös ilolla vastaan. Ja kaikkinaiset överit. Niihin tämä esitys perustuu. Ihan sama, löytyykö Graalin maljaa vai ei. Kesäteatterikappaleiden joukossa Spam-a-lot on freesiä ja taidokasta humpuukia. Otsikkoni viittaa siihen, että ei ainakaan spämmätä pelkästään sillä, kuka nai kenet.
Käännöksen kantaesitykseen nikkaroi Mikko Koivusalo, ohjauksen Mika Eirtovaara. No, nyt Vasaralta lipsahti tuo nikkarointi. Ovat enemmän kuin nikkaroineet, kuten myös Jyri Numminen koreografiaan.
PS Seinäjoki sijaitsee runsaan tunnin junamatkan päässä Tampereelta, mutta vierailin siellä ensimmäistä kertaa!? Erinäisten sattumusten kautta tunsin tehneeni eksoottisen hyppäyksen eteläpohjalaiseen elämänmenoon. Päätin välittömästi tehdä seuraavan visiitin syksyllä Lapualaisoopperaan.
Kuvat: Jukka Kontkanen