Sujuvaa supliikkia Sulttaanin pöydässä

Olen aina kannustanut ihmisiä käymään myös pienillä näyttämöillä ja harrastajateattereissa. Niin teen nytkin. Tukkateatteri Tammelassa on juuri sellainen huoneteatteri, jossa voi kokea poikkeuksellisen, intiimin, säväyttävän elämyksen, joka on ajassa kiinni. 

Ohjaaja Heidi Lakaniemi löysi helsinkiläisen Mika Tepsan tekstin Teatterikorkeakoulun avoimen yliopiston kurssilta. Sulttaanissa hän näyttää kuohuviinin helmeillessä läpi esityksen, että ei harrastajien kanssa tarvitse Niskavuorelle jäädä.

Sulttaani on nimittäin ravintola, jossa esiintyy rämäkkä laulajadiiva harva se ilta. Ikäleidille ei ole muuta nimeä, mutta sen esittäjän nimi täytyy kirjoittaa isolla: AKSU PIIPPO. 

Hän elehtii joka solua ja sormenpäätä myöten elähtäneenä estraditaiteilijana punaisessa mekossaan, laulaakin kohtalokkaasti, ja hänelle sopivia kappaleita. Mitä siitä, jos ääni välillä särisee: Mä oon mikä oon, Ota tai jätä, Märkää asfalttia, Sinun omasi. Eikä edes ärsytä, että taasko mies naisen peruukissa ja plyymeissä.

Sulttaanin sisältö ei jää pelkkään lauleluun ja samppanjan poreiluun. Monenlaiset asiat nousevat esiin sekä ravintolasalissa että takahuoneessa. Kun nuorellaparilla eli kokilla (Antti Salminen) ja hovimestarilla (Martta Kallionpää) on suhdeongelmia, niin ikääntyvillä on eväitä elämänviisauksiin, myös entisellä hovimestarilla (Teemu Mäkinen). 

Kokki hoksaa homoutensa, mutta hovimestari ei huomaa anorektisyyttään. Ruoka ja juoma kulkevat kuin punaisena lankana läpi esityksen. Mansikat ja muikunmätimousset, suklaafonduet ja luomukanacaesarit. Mutta siinä missä ikäleidi nuolee kanankoipea kuin kalua, raejuusto-anorektikko saa hepulin haarukallisesta makaronilaatikkoa, ja laittaa lenkkitossut jalkaan.

Niin, myös kotiolot mahtuvat näyttämölle, pikkupöytä tuoleineen ja jääkaappi. Valot osoittavat oivallisesti, kummasssa paikassa ollaan.

Ruoka on jatkuvasti ajankohtainen asia. Miten paljon puhummekaan ruuasta nykyään, ja eri tv-kanavat syytävät ruokaohjelmaa samaan aikaan. Aina on joku skandaali vellomassa, ennen ja jälkeen hevosenlihan. Esityksen jälkeen voi pohtia vaikka sitä, miten simppeliä syöminen ennen oli – ellei sitten jää miettimään työpaikan ihmissuhteita, parisuhdetta tai seksuaalisuutta, ennen tai nyt, näyttämöllä tai sen ulkopuolella.  Vanha hovimestari sitä pahoitteli, että kaikki on niin persekeskeistä nykyään.

 

 

 

Juttele esityksestä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.