Ruusuruoska on kuin surrealismin ylistys, ei pelkkä sub rosa. ”Ruusun alla” ja suojassa on punottu sotajuonia ja vannottu lemmenvaloja, mutta Alpo Jaakolan sarjakuva-albumiin perustuvassa teatteriteoksessa ruusuisissa puitteissa tehdään rajattomalla mielikuvituksella ihan vaikka mitä. Alun mykästä kehon ja raajojen koukeroinnista meinaan säikähtää, että mitähän tästäkin tulee, mutta enpä olisi uskonut, miten paljon omaperäistä huumoria mahtuu mukaan, siis jaakolamaista, yhtä naivistista kuin taiteilija itse.
TTT Kellarin näyttämö on satumainen, paratiisimainen lehvästö, juuri sopiva myyteille ja mystiikalle. Ruusun huumaava tuoksu ja terävät piikit ovat luoneet ihmisiä ikuisesti kiehtovan liiton. Siitä piisaa symboliikkaa. Alpo Jaakola oli myös luontoihminen modernismissaan. Käsiohjelma antaa kuvat ja nimet esitykseen valituille kohtauksille. ”Jokainen ruusu kätkee tajunnan eteishuoneet” saa minut ensin voihkaisemaan, mutta ei hätää. Astun tauluun, ja vaikkei kaikki saman tien valkenisikaan – materiaalia tuuttaa rönsyämällä – niin antaa mennä tajunnanvirralla. Tummiakin sävyjä löytyy.
Ruusuruoska on Teatteri Takomon ja TTT:n yhteistuotanto, jonka on ohjannut Esa Kirkkopelto, tekstit on pääosin tehnyt Mika Rättö. Intiimillä lavalla uurastavat lahjakkaasti ja luonnikkaasti ”omat” Minna Hokkanen ja Auvo Vihro, Sofia Smeds Nätyltä (hyvät arvosanat tästä opinnäytteestä tulee), Joanna Haartti ja Joonas Heikkinen Takomosta. Olikin veikeää nähdä Joonas pian Jeppe Niilonpojan jälkeen esittämässä ruusunkukkaa ruusutarhassa, tuulessa huojuen ja heiluen, jopa punehtuen.
Ruusun ojentajien tyylinäytteet johdattavat iloisten älyttömyyksien jatkumoon. Osio ”ennen vanhaan” vie jo nauruhysterian partaalle. Että miten ennen vanhaan ylioppilaat kävelivät, miten hiivittiin vintille ennen vanhaan ja näin rennosti halkoja hakemaan jne. Menkää ihmettelemään! Ja kuuntelemaan: Eero Palviaisen luuttumusiikkia ja Sofia Smedsin ruusuisia lauleloja. Jokainen hoitaa hommansa kybällä tässä esityksessä. Ohjaajalla oli lisäksi sellainen ”kotikenttäetu”, että dramaturgisena neuvonantajana (käsiohjelmaankin kirjattu) toimi oma kumppani, teatteritaiteen tohtori Pauliina Hulkko. Tämä rooli liittyi erityisesti piirroksiin perustuvien kohtausten liittämiseen sujuvaksi kokonaisuudeksi. Kyllä kelpaa.
Kuvat Mitro Härkönen, piirros Alpo Jaakola