Liikkuva Näyttämö on Tampereen Teatterin ja Työväenteatterin loistohanke, joka kiertää nyt niin palvelutaloja kuin nuortentaloja esityksellä Rautatie. Auvo Vihro on sovittanut Juhani Ahon alkuperäisteosta nerokkaasti. Keinupuiston Lähitorilla oltiin hyvän mielen tunnelmissa keskiviikkona. 

Minna Hokkasella ja Auvo Vihrolla on riittävästi keskinäisiä aviovuosia pelaamaan viimesen päälle vivahteikkaasti pitkän liiton pariskuntaa Mattia ja Liisaa. Annuska Hannula hoitaa näppärästi musiikin ja muut roolit. Hän esittelee etukäteen hattunsa, joilla vaihdetaan pehtoorista rovastiin tai naapurinpoikaan. Lisäksi hänellä on kaulus, jonka liperit voi kääntää ruustinnan röyhelöiksi.

Rautatien perusidea lienee tullut tutuksi viimeistään elokuvasta, jossa Leo Jokela ja Anja Pohjola tekevät legendaariset roolinsa. Liikkuvan Näyttämön live ei jää yhtään jälkeen, se vain on kokemuksena erilainen – ja elävämpi.

Olemme yhtä lailla uuden äärellä ja ihmeissämme tekoälyn kanssa, kuin korven rahvas muinoin junasta. Varsinkin kyläläisten kuvailut halkoja vauhdissa syövästä rautahevosesta panevat pään sekaisin. Ei ihme, jos vaimo luulee miestä narratun, kun tämä selostaa höyrypaatista pyörien päällä. Ja alla on rautatie. Miten niin rautatie?

-Pässinjärkikin on pitempi kuin sinun. Rautatie on rautatie ja maantie on maantie! jyrisee Matti.

On se niin selkeästi sanottu, että naurattaa ihan kamalasti. Lopulta empimisiä ja kiihtymisiä ehtii tulla molemmin puolin, mykkäkouluakin, ennen kuin rautatien ihmettä päästää kevään koittaessa katsomaan. Sehän ei kommelluksitta suju. 

Happy end tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että päästään takaisin kotiin, lypsämään lehmää ja teroittamaan viikatetta. Kotona kaikki jatkuu sävyisästi ennallaan.

Kuvat Kari Sunnari

HUOM Seuraava kaikille avoin näytös on Tammelan Lähitorilla la 14.12. klo 13