Onnistuin menemään ilman ennakko-odotuksia Kimppataksiin Kumppanuustalo Arttelissa – entinen Hepokatti – ja sain palkinnoksi valloittavan teatterikokemuksen. 

Esiintyjät Teatteri Telakan tuotannossa koostuvat harrastajista ja ammattilaisista. Heitä on kymmenkunta käynnistämässä kyytiä, kääntämässä virta-avainta, laittamassa turvavyötä kiinni ja vaihdetta pykälään. Yhdestoista on radio, Minna Hokkanen matkamusiikkilaitteena! 

Vauhdikas Antti Mankonen on ensimmäinen varsinainen taksikuski, joka hakee kyytiläisiä tolpalta. Sitten mennään, Las Vegasin kautta Lielahden Prismaan. Välillä kynnetään meren mutia tai noustaan lentoon kuin linnut. Metaforaa elämän kurveihin piisaa, myös ilahduttavia spontaaneja välirepliikkejä ja lämmintä läsnäoloa.

Välillä vaihtuu kuski. Tässä pirssissä voi olla kaksikin rattia ja kuljettajaa. Välillä pysähdytään uutisten äärelle ja studioon. Bernerin taksiuudistus johdattaa joukon kylttityöpajaan ja mielenosoitukseen. Niin moni on jäänyt tolpalle ilman kyytiä tai odottanut tuntitolkulla. Sehän riepoo, kun vammaisia syytellään siitä, että ovat ”tottuneet liian hyvään luxoriin”.

Tanjalotta Räikkä on tehnyt käsikirjoituksen työpajojen ja haastatteluiden perusteella. Harrastajaesiintyjät tietävät, mistä puhuvat, koska puhuvat omasta kokemuksesta. He tulevat Lempäälän Kotikylästä, Akaan Resiinan ja Hämeenkyrön Puron teatteriryhmistä.

Vauhdin hiljentyessä asetutaan unelmoimaan, kesästä, rakkaudesta, kemuista omenapuun alla. Unelmat näytetään kesäiseen aikaan tehdyin taustakuvin. Sitten valmistaudutaan toteuttamaan unelmia ja omenankukkajuhlia hilpeissä juhlavaatteissa.

Juhlat jäävät näkemättä, mutta mieli on hilpeä, taatusti lavan molemmin puolin. Hyvän mielen ohella olemme saaneet kyytiä ihmisyyden kysymyksiin, kuten esityksen alaotsikko lupaa. On aika mietiskellä vastauksia.

Esityskuvat Petteri Aartolahti

Huom. Matkalippuja varattavissa vasta tammikuulle: la 11.1, ti 14.1. ja to 16.1.