Omaperäinen ulkomaalainen

Kuva Harri Hinkka, Tampereen Teatteri

Ulkomaalainen3.jpg

”Welcome to Georgia”  lukee Frenckell-näyttämöllä siinä vaiheessa, kun odotellaan Ulkomaalaisen alkamista. Tampereen Teatteri osuu suoneen ja Suomeen valitsemalla tähän syksyyn Larry Shuen komedian yli 30 vuoden takaa. Hykerryttävien kohtausten pyörteissä pysähdytään myös asian äärelle: Miten suhtaudumme maahanmuuttajiin, yhä? Tosin lähtökohtana on puhumisen vaikeus ihan omalla kielellä omanmaalaisten joukossa. Ohjaaja Tommi Auvinen on saanut aikaan hyvän rytmin.

Ulkomaalainen ei ole vain päähenkilön ja Ville Majamaan näytelmä – niin kiitellysti ja sävykkäästi kuin tämä tehtävästään suoriutuukin. Koko ensemble on samaa pataa. Toisilleen tuntemattomista ihmisistä kasvaa  lämmin porukka, jonka kanssa myös yleisö ystävystyy nopeasti. Tai siis pari kelmiäkin joukkoon mahtuu. Marjatta Kuivaston lähes banaali lavastus on juuri nyt paikallaan. Hirsimajoitus metsän keskellä, hirvenpää seinällä, tuli takassa, ukonilma ulkona. Tunnelma on valmis. Armeijan keikalle tuleva Froggy = Tomi Alatalo tuo kaverinsa irtiottoon ilkeistä kotioloista tähän vakipaikkaansa. Siellä meneillään olevista juonitteluista  hän ei tiedä mitään. Minäkään en tiennyt niistä mitään ennalta, etkä sinäkään varmaan halua juurta jaksain..? Kannattaa itse ottaa selvää. 

Hetken mielijohteesta syntynyt kepponen paisuu valtaisaksi tapahtumien sarjaksi, joka sisältää rahanhimoa, rakkautta, rasismia, kielenopetusta. Hirmu herkullista opetusta muuten. Sen ottaa asiakseen liikuttava teinipoika Ellard = Martti Manninen – josta pastori David = Matti Hakulinen yrittää keplotella vähäjärkistä, suuremman perintösaaliin toivossa. Toinen perijätär on nimittäin pastorin tuleva vaimo Catherine = Eeva Hakulinen, joka liikkuu luonnikkaasti kiukun ja lempeyden välillä.

Eri ihmisten kautta näkee monta tapaa, miten kohtelemme sitä, josta kuvittelemme, ettei hän ymmärrä. Ihaillen vai peläten, jopa ystävystyen? Pahinta kieltä käyttää huppupäisten klaaniin kuuluva Owen = Ilpo Hakala.

Teekupin ääreltä meno on vaihtunut mylläkäksi, jonka päälle eloisa emäntä Betty = Aliisa Pulkkinen voi vain todeta: Onpa ollut erikoinen päivä.

-Olipa erikoisen hieno ilta, ajattelen minä lähtiessäni, epävarmana siitä, olenko nauranut meikit poskille.

Juttele esityksestä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.