Jo bussipysäkillä seuloutuvat kanssamatkustajat, kun toiset ovat topeissa, toiset toppatakeissa. Lauantai-ilta oli kuitenkin riittävän lempeä päivän pilvisyydestä huolimatta. Ja sitten ailahtaa sama kiva tunne kuin joka kerta, kun astelen kohti Pynsän pyörivää katsomoa – joka täyttää juuri 60 vuotta. Näyttämön puolella on joku vikavalintakin nähty , mutta tänä kesänä ei mene hutiin, vaikka näytelmän nimi on Nuotin vierestä.

Ensimmäisellä puoliajalla tuli vielä tuhahdeltua biisilistalle, kunnes väliajan jälkeen välähtää: Korneimmistakin rallatuksista on saatu komeat versiot! Tiina Weckström loihtii kuluneimmasta karaoke-biisistä Aikuinen nainen kerta kaikkiaan herkistävän teoksen. Hänen ja Juha-Matti Koskelan duetto maailman ärsyttävimmästä kappaleesta Pylly vasten pyllyä pump pump – siitä syntyykin komea veto.

Johanna Hartikaisen ensimmäinen näytelmäkäsikirjoitus ja tyyli sopii mitä parhaiten päivittämään kesäajan kulkurinvalsseja. Ilon kautta mennään, mutta aiheita vilahtelee ahneudesta alkaen, bakteerihysteriasta bisneshierarkiaan, #metoo sta muutoksen mahdollisuuksiin, itsensä ja toisten hyväksyntään sellaisena kuin tässä dallataan. Perhekuvio on sellainen, että anoppi ei olekaan se pahis. Miniä (Irina Vartia) on pahempi. Keskiössä ovat kuitenkin juristiäiti (Tiina Weckström) ja insinööripoika (Juha-Matti Koskela), ja heidän matkansa Kotkaan ja vapauteen, kuin kotkan lento. Matkalla herää myös kysymys, mitä on aviorikos vai onko itse avio joskus rikos.

Kaikkiaan lavalla pörrää sopivalla karrikoinnilla niin pukumiehiä kuin hörhöjä, karaokekilpailijat, tähtituomari (Kaisa Hela)..Näsin kuoroa unohtamatta. Jaa mitä, no Popedan Kuumaa kesää kuorosovituksena.

Onhan tässä ollut myös ohjaaja Ola Tuomiselle paloja soviteltavaksi. Nuotilleen menee sekin. Tiina Weckström on kerrassaan kantava voima naisena, joka voi muitta mutkitta lähteä rakkaan puolisonsa uurnanlaskun jälkeen Hertta-Ässään bailaamaan.

J-M Koskela luo mainiosti hermostuneen ”jätevedessä jäykästi kroolaavan” tyypin, joskin insinööripojan muutoskehitys tapahtuu vähän simsalabim, mutta aukot täydentyvät omassa päässä vaikeuksitta.

Karaoken SM antaa luontevat puitteet hittibiiseille – joiden sanoja en ole koskaan kokenut niin todellisina kuin tässä esityksessä. Mikä saavutus! (”Tahdo en vapauttas riistää, kaiken me jaamme, toisiamme tukekaamme” ”Elämälle kiitos, sielunsiskoille, jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin” ”Ota minut tällaisena kuin oon”)

Eli kun laulu menee nuotilleen, teksti prikulleen ja ohjaus jetsulleen, ni ei muuta ku Korkkarit kattoon ja Pynsälle kattomaan.

Kuvat Joonas Järventie

PS Tämä näyttää sopivan myös nuorisolle. Olin yllättynyt, että räppärikommentaattorini tunsi Sata salamaa ja kaikki muutkin biisit, soitti Albatrossia vielä autossa omalta biisilistaltaan!