Nämä onnemme päivät on irlantilaisen Deirdre Kinahanin intiimi kahden hengen näytelmä, jonka on sujuvasti suomentanut Juha Siltanen. Siihen sopii avaus, jossa Pentti Helin ja Minna Hokkanen esittelevät itsensä ja roolihenkilönsä. Myös yleisöltä kysytään, ollaanko valmiita alkamaan. 

TTT:n kellarinäyttämö on vaihtunut karunvalkoiseksi hoivakodiksi, eli ei mitenkään viihtyisäksi, viitannee vanhustenhoidon monenlaisiin muihinkin puutteisiin, plus huomio pysyy dialogissa. Se toimii, kun näyttelijät ovat niin intensiivisiä kuin Helin ja Hokkanen. Ohjaaja Marc Gassot´n ei ole tarvinnut kikkailla mitään ylimääräistä. 

Nämä onnemme päivät sopii muillekin kuin vanhuksille, vaikka yleisö koostui selvästi senioreista. Nuorempi löytää kosketuspintaa iäkkäistä vanhemmistaan, ja kaukaa viisas miettii ajoissa esim luopumiseen tai menettämiseen liittyviä asioita. Vakava sairaus voi yllättää missä iässä tahansa. 

Entisen kuuluisan näyttelijän Séanin on yllättänyt muistisairaus. Patricia kärsii vaarallisista kohtauksista. Silti, ihmeen taitavasti, kyseessä ei ole pelkkää tragediaa. Tulkoon raivarikin, mutta ilo kuplii tämän tästä. Séan nousee pyörätuolista jopa tanssahtamaan. Hän syttyy muistoista näyttämöllä ja muistaa repliikkejä yhä. Lasittunut katse elää taas. Tämä on niin todentuntuista, ei voi kuin eläytyä vahvasti mukana. 

Kuvat Kari Sunnari