Tuomas Kyrön karvahattujäärästä on tehty jo monta menestysnäytelmää ja elokuvaa, vaikka kirjailijan nokkeluudet voi mainiosti myös lukea itsekseen hykerrellen. Siihen nähden ihan näppärästi on TTT:n tiimi laittanut tämänkin Mielensäpahoittajan näyttämölle, eskorttia etsimään, ja oivallisesti on käsikirjoittaja Seija Holma jättänyt hokemaa mielen pahoittamisesta pois. Ohjaajaksi heittäytyi Aimo Räsänen. 

Esko Roineen ja Amin isä ja poika- kaksikkoa täydensi nyt naisenergialla ”se ainoa oikea”, Miia Selin. Saksanmaalle lähdettiin siis hyvillä mielin Escorttia etsimään. Lienee selvää, että ummikko joutuu silloin johonkin Reeperbahnin nurkille.

Matkalla tarvitaan tietty paljon enemmän porukkaa kuin kolme. Selin ja Räsänen urakoivat halpalentoyhtiön ja -laivayhtiön väkeä ja viihdyttäjää. Jo ennen matkaan pääsyä tarvittiin lääkäriä, joka tutki ja kommentoi refleksejä, näköä ja kuuloa ennennäkemättömällä tavalla.

Laivalla viihdyttäjän tunnisti Tina Turneriksi enempi jalkopäästä kuin päästä – vaikka peruukki iso olikin. Niin hyvin koikkelehdittu. Mielensäpahoittajalla on myös veli Tarmo, joka ajaa punaisella Ferrarilla. Punaisen Escortin ja Ferrarin erottaa tässä esityksessä vain pintakiillosta…Marginaaliteatterin kävijöille niukka lavastus on tuttua, mutta entisellä päänäyttämöllä koronabudjetista kertoo pelkkä vaalea seinäsermi – joka toiselta puolelta on erivärinen sitten kun Saksassa ollaan. Mutta näillä mennään ja railakkaasti. Kitaralla hyrähtää Ferrarin moottori, ja kitaran herätti Räsäsen Hummani hei! 

Joulukuuksi tulikin sitten jäähyväiset teatterille Pirkanmaalla, ja omasta puolestani  jätän jäähyväiset myös mahdollisille joskin epätodennäköisille Mielensäpahoittajan jatko-osille. Mutta tämän eskorttihomman kalenterissa oleville alkuvuoden esityksille toivon täydet katsomot!

Kuvat Kari Sunnari