Minun saturday night fever toteutui mainiosti Legioonateatterin Karnevaalissa, vaikka pysyinkin tyynyillä pehmustetulla mutta melko tyhjällä penkkirivillä. Yleisöä oli reilut 10 henkeä. Toivottavasti jengi ei ole häipynyt muihin kemuihin Aamulehden yhden tähden teilauksen takia. Karnevaali olisi ansainnut enemmän.

Legioonateatterin 25-vuotisjuhlaesitys on kekseliäs. Vessaperista saadaan vaikka papille liperit. Sanoja tippuu vähänlaisesti, äännähdyksiä enemmänkin. Eli esitys on haastava, mutta ensemblen toteutus on taitava. Jo maskeeraus on mainiota, kuin naamioiden takaa, ja saapujien vastaanotto mukavaa täpinöintiä.

Tekee mieli käyttää nimenomaan sanaa ensemble tämän illan yhteydessä, jossa legioonalaiset 25 vuoden varrelta puhaltavat sataprosenttisesti yhteen hii… kakkukynttilään.

Juoni on simppelisti se juhlankulku, mutta mitkä kaikki duurit ja mollit siihen onkaan ympätty… Olin alusta lähtien utelias. Ja uteliaisuuttani ruokittiin koko ajan. Lopuksi olin vaikuttunut. Katsojaa haastetaan myös intensiivisellä katsomisella näyttämön puolelta. Yhteenvedoksi jääköön toistaiseksi legioonalaisten julistus: Vaikka maailma on absurdi, me juhlimme. Menkää ihmeessä nostamaan malja Nekalaan, myös ohjaaja Antti Haikkalalle. Koko työryhmä on Antti Haikkalan ja Timo Seppälän mukana käsikirjoituksessa ja dramaturgiassa.

Kuva: Antti Haikkala