Ohjaaja Samuel Harjanne tietää ilmeisen hyvin, miten Disney-koneisto pannaan jylläämään täysillä Tampereen Työväen Teatterissa, tekihän hän samaa jo aiemmin tänä vuonna Tanskan Kuninkaallisessa teatterissa. Kaunotar ja Hirviö -musikaali tuo säihkettä syksyyn kilpaa Valoviikkojen kanssa. Tiimit näyttämöllä ja sen takana ovat aukottomat. Teatterin taika toimii, satumaisuus toteutuu varsinkin tekniikalla, myös näyttelijän omaamalla tekniikalla: Kun pitää esittää kelloa, kaappia, pölyhuiskaa tai teepannua. Ai miten hienosti Antti LJ Pääkkönen laittelee omiakin jalkojansa kynttilänjalan roolissa.
Kun sadun kirous taikoo ihmiset esineiksi, siitä saa hupaisia hetkiä – jonkin aikaa. Päätähtinä nähdään privaatistikin kaunotar Yasmine Yamajako, hirviönä hienosti laulava Matti Leino.
Kunnon entrén tekee myös Belle-kaunottaren keksijä-isä Mika Honkanen härvelillään. Njääh, njääh!
Ensemble on kaikkiaan suuri ja näyttävä, kuten puvut, valot ja lavastuskin. Heti ensimmäinen näkymä saa haukkomaan henkeä. Jari Saarelaisen koreot isolle joukolle ovat kekseliäät. Poimin ilolla Antti Langin ilmiömäisen ketteryyden, kun hän viuhtoo tai häntä viskellään Töppönä, hauiksiaan pullistelevan ja pussailevan Gastonin (Jonas Saari) kaverina.
Sadun Belle on valistusajan tuote Ranskasta 1700-luvulla, jolloin feminismikin alkoi nostaa päätään. Belle ei suostu machoilevan Gastonin kosintaan, ei tunne muutenkaan kuuluvansa joukkoon. Hän on ainoa, joka uskaltaa panna vastaan Hirviölle, ja ainut, joka lopulta näkee rujon ulkokuoren taakse. Esityksen alussa annetaankin varoitus ja teemat: Ulkonäkö voi pettää. Kauneus löytyy sisältä päin. Ja hirviön on opittava rakastamaan itseään, jotta voi rakastaa muita.
Tuskin moni menee kuitenkaan filosofiaa etsimään tähän esitykseen. Avoimin mielin vaan iltasatuun sukeltamaan, ottamaan kiinni pienistä ja isoista hetkistä, illallisesta, joka on veitsien, haarukoiden ja lautasten tanssia. Pian seuraa myrskyilmakin – jossa on varmaan kaikki efektit käytössä…
En ryhdy kimuranttien käänteiden kertaajaksi, netistä löytyy, myös kaikki tekijätiedot, vahvistan vaan sen, minkä jokainen arvannee etukäteen: Taian rauetessa rakastavaiset saavat toisensa ja astiat ihmismuotonsa. Se mitä joka iikka ei ehkä arvaa, niin kyseinen musikaali on mennen tullen kansainvälistä tasoa.
Kuvat Kari Sunnari