Kuittasin varsinaiset kirjamessut etukäteen ja yhdeltä istumalta Peacock-teatterissa = Kari Hotakaisen uutuusnäytelmällä Kirjamessut eli haastattelu joka meni päin helvettiä. Salin puitteet luontuvat mainiosti messukeskukseksi. Edessä odottaa kaksi juuri oikeanlaista valkoista tuolia. Niiden välissä on pikkupöytä kirjoja ja vesipulloja varten.
Haastattelijan ja kirjailijan kiihtyvää sanailua – yllätyksineen ja käänteineen – ei keskeytä väliaika vaan hotakaismaiset messukuulutukset aina välillä.
Kun itse haastatteluun on päästy, se alkaa perinteisellä kysymyksellä Mikä alun perin ajoi kirjailijaksi. Toimittajalla on kliseensä ja kirjailijalla omansa. Mutta pian tunkevat mielistelyjen takaa esiin haastattelijan tausta-ajatukset, joissa haastateltava kiemurtelee kuin mato koukussa. Hän joutuu tilille niin nöyryyden ja vastuullisuuden vakuuttelusta kuin totuuden etsinnästä. Kustantajaa on monesta syyttäminen.
Ria Kataja toimittajana tykittää ovelasti ja vivahteikkaasti, kehuja ja viiltoja vuorotellen, kun rivienvälejä pitää osin piilotella. Pekka Strang kirjailijana ahdistuu ja yrittää selviytyä varsin uskottavasti.
Haastattelijalla ei kaikki läksyt ole luettu, kirjojen nimet sotkeentuvat, mutta asennetta piisaa piinaamiseen, sattuneista syistä. Ne paljastuvat paikan päällä, en käy spoilaamaan.
Ohjaaja Anna Dahlman sanoo, että kiehtovinta tämän näytelmän parissa on ollut tutkia toimittajien ja taiteilijoiden välistä viha-rakkaus -riippuvuussuhdetta. Se aiheuttaa tietyn peruskaavan kirjailijahaastatteluille. Samaa oli tietysti pohtinut käsikirjoittaja jo kauan sitten: Kaava on ennalta arvattava, koska se perustuu kehumiseen ja kohteliaisuuteen. Entä jos ei? Jos kaikki menee pieleen ja jäljelle jää häpeä?
Hotakaisen kritiikki kohdistuu myös nykykirjallisuuden tilaan ja julkaistaviin kirjoihin esim tyyppiä Voimaannu itsestäsi.
”Onko kirjallisuus ajattelua vai aakkosista vatkattua kermavaahtoa?” on varsin kiva kysymys näytelmän sisältä. Sensorttisia harvoin kuulee livenä.
Hotakaisen mielestä tämä näytelmä voisi perustua tositapahtumiin. Minusta ei, mutta menepä itse tsekkaamaan. Ohessa saat monet naurut . Voit sitten vertailla Messukeskuksessa.
Kuvat: Suomen Komediateatteri/Tiia Öhman