Sata syytä istua puussa ja Isäs oli antaa yhteen iltaan niputettuna kaksi esitystä samalla lipulla ja mielenaskarrusta päälle. Syntyköön myös syy miettiä, miksi monissa kesäteattereissä vehdataan sama parituntinen joitain ennalta arvattavia parinmuodostuksia, että kuka saa kenet. Usein tulee jopa miettineeksi, miltä ammattinäyttelijästä tuntuu esittää soopaa. Valkeakosken Kauppilanmäen museoalueella harrastajateatterilaiset saavat antautua Marko Itkosen omaperäisten ideoiden äärelle.
Puun tarjoamista näkökulmista käydään läpi kaikki mahdoton ja mahdollinen, asuntonäyttely poppelissa, perheloma vaahterassa, hoitokoti tammessa – vai oliko se muu puu? no, isäni asuu Tammenlehväkeskuksessa, mutta minun ei sentään ole tarvinnut kutsua isääni asiakkaaksi sen enempää kuin sote-tunnuksella, kuten Kauppilanmäen ”dystopiassa”…
Janne Kulosaari, Mira Flinkman ja Lauri Heinonen esittävät osin kohtauksia tarinateatterin omaisesti, mutta tarinat on valmiiksi kerätty somesta – eikä yleisön joukosta, muutenhan olisin joutunut kertomaan oman couchsurfing-kokemukseni Berliinin laidalla: yöpymispaikka oli maja puussa!
Välillä luodataan merkkihenkilöitä, joiden nimessä on puu, muistutetaan laulut ja kirjallisuuden teokset, joissa on jotain puuainesta, tuodaan tavalla tai toisella framille lukemattomat sanonnat, joissa ollaan latvasta lahoja, käpyjä tai pihkaantuneita. Vyörytettynä veikeää, ja puujalkavitsit ne vasta hauskoiksi muodostuvatkin Jannen stand upissa!
II Kahvien jälkeen
Perinnönjaossa on oltu viime aikoina useassakin näytelmässä, mutta yleensä veljeksiltä on menehtynyt isä. Nyt vuorossa ovat eri isästä syntyneet ja eri poluille joutuneet sisarukset viinaan kuolleen äidin tavaroita seulomassa. Kauppilanmäen työväentalon kotoisa tupa on mitä mainioin tykötarpeineen, rahkamatto lattialla, räsymatot katsomon penkeillä.Isättömien tyttöjen elämässä kotoisaa oli lähinnä isoäidin luona, kun äiti oli hurvittelemassa ja miestä etsimässä. Janne Kulosaaren roolissa ”Kaikki miehet” olisi voinut vaikka nuttua tai hattua vaihtaa, vaikka äidin mieskandidaattit pikaisesti vaihtuivatkin.
Kokonaisuus Kauppilanmäen työväentalossa keikkuu kesäteatterien kärkikastissa; keikkuu, koska kaikilta onnahteluilta logiikassa tai näyttelijäsuorituksissa ei vältytä, mutta ne haalistuvat pian. Hyvän merkki, kun homma aina vaan paranee jälkikäteen. Esitykset jatkuvat pienen tauon jälkeen elokuussa, päivät näkyy tästä: https://www.teatteriillat.com/
Kuva Marko Itkonen