Teatteri, musikaalit, elokuvat
Kesäteatterikauteni alkoi Komediateatterin farssilla Ilmasta rahaa. Taiten tehty ja vauhdilla vyöryvä, hyvin rytmitetty teos on farssimaakari Michael Cooneyn kuuluisin käsikirjoitus – mutta minulle paha rasti, koska en jaksanut nauraa yhtä paljon kuin muu yleisö, alkoi vähitellen…
Otsikko on Itäkeskuksen Itäkuskus-klubilta lähtöisin olevien koomikkojen, Meben ja Faben oma, mutta pitää paikkansa. Faben näin ensimmäistä kertaa Luetaan yhdessä-verkoston vapaaehtoisten opettajien juhlagaalassa. Täsmätilauksessa kaikki perustui suomen kielen kummajaisiin, ja yleisö ulvoi naurusta. Vaikka minun…
Tottahan mää Höntän ja Toipparin tiesin, Ilkka A. Jokisen ja Harri Järvisen, mutten ollut alvariinsa seurannut. Vasta Komediateatterissa havahduin siihen, että tässä maailmantilanteessa kannattaa siirtyä yleuutisista tampereenkiälisiin uutisiin, pysyä sitä kautta ajan hermolla ja hyvällä…
Nyt Komediateatteri iskee suoneen. Steven Berkoffin näytelmä Mulkoilijat on kuin viettäisi parituntisen vertaisryhmässä, jossa jokainen kuvittelee toisten mulkoilevan koko ajan juuri minua – sillä erotuksella, että naurattaa vietävästi. Naurua kirvoittaa kaikki, mikä muutoin aiheuttaa pelkkää häpeää…
Jokaisella on varmaan aika hyvät perustiedot mennessään katsomaan Pokka pitää -esitystä Komediateatteriin. Joku on ehkä menossa kuin moikkaamaan vanhaa tuttua, Hyacinth Bucketia. Hän tietää, että substanssia on niukasti – ellei lasketa merkittäväksi pointiksi sitä, että…