Teatterikesäviikkoni alkoi täysosumalla. Lauri Maijalan käsikirjoittamassa ja ohjaamassa komedian ja tragedian kytkennässä – Q-teatterin The Pimpsons – osuu kohdalleen kaikki, varsinkin kun sen esittäjät ovat täysin samoilla aalloilla, olipa absurdia tai ei. Ja absurdiutta piisaa alkuideasta…
Syksy Dresdenissä ja riemukas sadonkorjuu
Vivaldin vuodenaikojen Syksy soi viimeisenä kappaleena Wanhankaupungin Juhlan viimeisessä konsertissa Aleksanterin kirkossa. Se oli inspiroiva loppuhuipennus hedelmineen ja kukkineen. Hienosti hitsautuneella Pirkanmaan Barokilla oli ensi kertaa mukana upea kuoro Tampere Cappella. Monitahoinen näyttelijä Auvo Vihro kullankimalteisissa vivaldinvaatteissaan on sen sijaan ollut…
Iva elokuvan teossa Tohlopissa
Viisivuotias taiteilijakollektiivi Iva löytää yhä uusia ja kulloiseenkin sisältöön linkittyviä paikkoja esityksilleen. Juuri paikkasidonnaisuuteen plus queer- ja z-sukupolveen se perustaa intressinsä. En siis ole lähimainkaan kohdeyleisöä, mutta olen ollut innostunut heidän ideoistaan. Tykin ilmaisutaidon lukiosta…
Pesää jaetaan taas Pyynikillä
Pesänjako teki toisen tulemisensa Pyynikillä kahden vuoden jälkeen. Sama sutki porukka on yhä vauhdissa. Kartanomiljöötä toimittaa nyt Pohjantähden lavasteet, ja vallan mainiosti. Pesänjako sisältää enemmän mafiaa ja magiaa kuin testamentintekoa, eli taianomaisia ratkaisuja väärinkäsityksiin ja…
Dirlandarlan Viikinsaaressa
Dirlandaa soi viimeisenä biisinä Viikinsaaren kesäteatterin esityksessä Loma, kuin yhteenvetona parituntisesta sisällöstä. Risto Jarvan Loma oli Suomen katsotuin elokuva vuonna 1976. Ilmeisesti nostalgian voima, saaren puitteet ja uteliaisuus Ola Tuomisen ohjauksesta johdattelivat minut katsomoon. Sittemmin ihmettelin suuresti kyseistä…
