Teatteri Ivan jäsenet painoivat ylioppilaslakin päähänsä Tykin ilmaisutaidon lukiosta muutama vuosi sitten. Nyt he tekevät sen Jalkasaaren nilkassa Pyhäjärven rannalla. Esitys tänä kesänä on Rosendal, Rosendahl. Paikan hengen semiotiikkaa? Keksijä on kikkailusta varmaan innostuneempi kuin minä, mutta ei nimi näytelmää pahenna, ellei näytelmä nimeä. Porukassa piisaa potentiaalia. Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa dramaturgiaa Helsingissä opiskeleva Mimmi Ahonen, betoninäyttämöllä synkistelevät ja kikattelevat Pauliina Kuusisto, Roosa Leivo ja Annika Palojärvi. Triosta on muihinkin ulottuvuuksiin kuin kikatteluun, kuten autonrassaaja Teroon ja humanistinuorukaiseen Helsingin yliopistosta.

Rosendal, Rosendahl kuuluu sarjaan, jossa liikoja paljastuksia on varottava. Nimi kyllä avataan teatterin omillakin sivuilla: Rosendal viittaa norjalaistaiteilijan Edvard Munchin muinaiseen juhlapaikkaan, kun taas kaikki tamperelaiset tietävät, että Ruusiksen rannassa juhlivat nykyäänkin kouluvuotensa tai koulunsa päättäneet ylioppilaat.

Näytelmän bilettäjät nauravat tämän tästä viinipullo kourassa, mutta myös synkistelevät kyseenalaisen tulevaisuuden tuntumassa. Ilakoinnin ja äärimmäisen epätoivon suhde näyttäytyy minulle jonkin verran epäuskottavana, mutta meininki kannattelee katsojaa silti. Edvard Munchia käytetään vähän samaan tapaan kuin Nuoren Wertherin kärsimyksiä Goethen aikaan. Ei siitä sen enempää, paitsi 80-vuotiaana kuolleen Munchin omat kuulut sanat: ”Sairaus, hulluus, ja kuolema olivat enkelit, jotka ympäröivät kehtoni, ja ne ovat seuranneet minua läpi elämäni.”

Totuus ja tehtävä -leikkiä käytetään jälleen kerran apuna, no, totuuksiin ja tehtäviin. Mitä pelkäät eniten? Sitä että on tylsää.

Katsomossa sen sijaan seuraa yllätyksiä. Pidä kiirettä, viimeinen esitys tällä tietämällä 19. heinäkuuta. Sadetta ei tarvitse pelätä, sateella siirretään..

Kuvat Maija Välimäki