Hyvässä hoidossa on teatterielämämme tulevaisuus! Olen hiljattain nähnyt niin Tamk Musiikkiteatterin koeversion musikaalista Rikkomaton sekä Nätyn, TeaKin ja TTT:n yhteistyön Tiikeriooppera. Ihan wau! Kun käsikirjoittaja Sara Koiranen kuuli ajasta, jolloin Suomen Teatterikoulun opiskelijat jakaantuivat tiikereihin ja sontiaisiin poliittisen sitoutumisen mukaan, hän tiesi kandityönsä aiheen.

Nuoret Tiikerioopperan tekijät menevät herkullisella otteella aikakauteen, jota eivät ole itse eläneet, 1970-luvulle, tuolloin politiikasta kuohuvien teatterikoululaisten nahkoihin. 

Pääsykokeiden ihanasti karrikoitu ylinäytteleminen tempaisee eläytymään täysillä myös katsomossa heti alkuunsa. 1) Kaunis aurinkoinen kesäpäivä, 2) Poimitte kukkia niityllä, 3) Ampiaisparvi hyökkää kimppuun…

Pian kokeiden jälkeen untuvikot törmäävät politiikkaan, niin pankinjohtajan kuin paperitehtaalaisen tytär. Lauluissa ja jutuissa vilisevät Chile, Vietnam ja Venäjä, solidaarisuus ja demokratia. Kommunismi ja taistolaisuus. Agit prop -asenne löytyy vaikeuksitta!

Mielenkiintoista on, että aiheeseen tarttui ohjaajana Bálint Barcsai, jolla unkarilaisena on ihan eri kulma kommunismiin kuin idealistisilla suomalaisilla teatteriopiskelijoilla tuolloin. Barcsai pitää kommunistisen pakkovallan aikaa toivottomuuden ja loputtomien pettymysten kautena Unkarissa. Tämä tuonee balanssia politiikan käsittelyyn näytelmässä, mutta myös käsikirjoittaja Koiranen pyrki lempeyteen, taistolaisuutta demonisoimatta tai idealisoimatta. Enää ei tarvita puoluekirjaa opiskelijoiden keskuudessa eivätkä opettajat syötä omaa poliittista suuntautumistaan, mutta perikonservatiivisella arvovarustuksella tuskin on helppoa vieläkään opiskella teatterintekoa, ohjaaja tuumii.

Toinen puoliaika alkaa säikäyttävällä karjaisulla ”Hiljaa”. Hiljenemme, mutta huomaammekin, että oppilasneuvoston kokouksen alkuun se oli tarkoitettu. Tytöille on ilmestynyt taistolaishuivit hartioille. Framilla on valitus yhdestä teatterikoulun opettajasta, joka kysyy, kasvatetaanko täällä näyttelijöitä vai luokkataistelijoita. Myös ystävyydet repeilevät: ”Mä oon tullut tähän kouluun tekemään teatteria, sä harjoittamaan jotain luokkasotaa!” 

Tiikerit vaanivat varjoissa. Vaanimista löytyy muualtakin kuin viidakosta. Tiikerin raidoista ja liukenemisesta muistutetaan pitkin matkaa, yksinäisyydestä tai monimutkaisista yhteisöistä. Esitys ei ryve pelkästään menneisyydessä, vaan haastaa pohtimaan nykyistä polarisoitunutta maailmaa. Se kertoo myös nuoren taiteilijan taistosta omaan ääneen ja taidekäsitykseen. 

+Ei muuten tarvitse olle teatteriopinnoista kiinnostunut, jotta näiden musikaalisten tyyppien ”ooppera” riemastuttaa: Ilona Karppelin, Vincent Kinnunen ja Saara Mänttäri Nätyltä; Sonja Arffman, Heidi Finnberg ja Väinö Lehtinen TeaKista.

Kuvat Kari Sunnari

Juttele esityksestä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.