”If you have a crime, you only have stories, you don´t have the truth”, sanoi Milo Rau The Guardian-lehdessä. Totuutta jahtaava belgialaisohjaaja manifesteineen kuuluu olevan koko Euroopan kuuma nimi tätä nykyä. Ainakin hän järjesti huiman loppuhuipennuksen Teatterikesääni. Raun moniulokkeinen konsepti ei liity pelkästään väkivallan vaan myös teatterinteon käsittelyyn.

Teoksessa La Reprise – Histoire(s) du Théatre Milo Rau penkoo ja pohtii niin perusteellisesti veritekoa, että siihen syntyy enemmän näkökulmia ja sisältöjä kuin muistan teatterissa nähneeni. Siitäkin huolimatta, että alkuviikosta esitetyn Harrietin ampumavälikohtauksesta tehtiin 15 versiota näyttämöllä.

La Reprise alkaa johdannolla teatterista, todellisuuden ja fiktion rajasta. Katsomo on hiiskumaton, imee joka sanan jo ennen kuin rikokseen käydään käsiksi.

Roolitustilanteen toisinto näyttämöllä on toteutettu hauskuuttavalla otteella. Amatöörinäyttelijät Liégestä vastailevat mainiosti. Heidän tarinoihinsa palataan myöhemmin tavalla tai toisella. Kaikki kietoutuu kaikkeen.

Kuolemaan johtanut rasistinen pahoinpitely on siis tapahtunut ja julkisuudessa riepoteltu Liégen kaupungissa oikeasti. Uhrin äiti ja entinen poikaystävä ja syytetty pääsevät ääneen oikeasti. Reprisen taustatyö on kunnoitettava. Rau lähestyi lähipiiriä kysymällä lupaa ja perustelemalla, että kyse ei ole historiallisesta eikä journalistisesta työstä vaan näytelmästä, jonka tarkoitus on näyttää, mitä kenelle tahansa voi tapahtua, miten turha voi kuolema olla, miten banaalia on pahuus työttömyyden ja turhautumisen ympäristössä. Yksi syytetyistä lausuikin: Olin vain väärässä autossa, vääränä iltana.

Kun uhri on potkittu henkihieveriin, riisuttu alastomaksi ja jätetty lattialle, olen istunut jo pitkän tovin täysin jähmettyneenä. Teknisesti valkokankaalle heijastuu kuvaa välillä reaaliajassa, välillä aiempaa otosta. Piinaa seuraa, kun uhrista – joka on tumma ja homo – alkaa kehrääntyä syyllinen oikeusistuimessa. Miksi Ihsane Jarfi nousi bailaustuulella olevien ja naisia etsivien miesten autoon plus muita miksi-kysymyksiä.

Sitten vielä se, kun Jarfin ex-poikaystävä puhuu syytetyille, näitä roistoiksi nimittämättä: Yritän kuvailla, minkälaisen ihmisen tapoitte, miten hyvä mies hän oli… La Reprise on mullistava monikerroksisuudessaan, julistaen samalla vahvasti taiteen yhteiskunnallista merkitystä

Kuvat Christophe Raynaud de Lage ja Hubert Amiel/Teatterikesä