August Strindbergistä puhutaan usein lisämääreellä ”aikansa tunnetuin naisvihaaja”. Silti tai siksi hän loi yhden erittäin paljon esitetyn naisroolin, Neiti Julien. Hän myös uudisti näytelmämuotoa omana aikanaan. Esimerkiksi tämän Neiti Julien tapahtumat sijoittuvat yhteen juhannusyöhön, ilman väliaikaa. No onhan katsojan pärjättävä ilman kahvejaan, jos kolme näyttelijää pystyy tarjoilemaan parituntisen täyttä intensiteettiä. Ja kun lavalla on vain ne kolme – neljäs on enempi muusikko – niin tasavahvuus on elämyksen edellytys. Se toteutui.

Tampereen Työväen Teatterin Julie on Eriikka Väliahde, Jean-palvelijana Janne Kallioniemi. Ultramodernissa keittiössä veistä väläyttelee heti alkuun Kristin, eli Heidi Kiviharju höyryävien kattiloiden ääressä häärien ja kröhien. Tosielämä on niin ihmeellistä, että Strindberg kuroi näytelmän ainekset kokoon omasta elämästään ja lähipiirinsä henkilöistä ja tarinoista, lisukkeina 1800-luvulla muotiin tulleet mesmerismi ja merkityksen antaminen unille.

Michael Baranin ohjauksessa puitteet saavat muuttua tylyn tyylikkäästi moderniksi, mutta teksti ja tempo säilyy. Luokkaerot, rahan valta ja naisen asema päätyvät päällimmäisiksi pohdinnoiksi. Kerkesin sitäkin ynnäillä, että mitenkähän monelta kantilta näitä ikuisuusteemoja on jo tullut pyöriteltyä, mutta samalla tuntui hyvältä asettua klassikon äärelle, ihan kuin perusteatteri olisi käynyt harvinaiseksi nykymelskeen, videoviihteen ja kaikenlaisen extremen keskellä.

Vähäpätöisemmäksi pohdinnaksi minulle jäivät koketeeraavan palvelijan vaaleat kumisaappaat, kai ne korostivat kontrastia kreivi-isännän hienoihin nahkasaapikkaisiin, joita Jean tämän tästä kiillotti. Sitten se Kristinin loputon haahuilu ympäriinsä, mutta miksei, keino sekin näyttää sen henkilön tunteet, jonka on vaiettava. Ihan niin kuin luvattoman seksin pyörteet voi esittää saksofonia taitavasti töräytellen.

Tyypit pitävät otteessaan, koska ne ovat ristiriitaisia, eivät vain hyviä tai pahoja. Jean – nöyrä vai raaka? Julie – rakastava vai asemallaan keimaileva? Ja onhan heillä vastineensa todellisuudessa. Entä miten lopulta käy? Strindberg ei jätä ruumiita maahan lojumaan kuin antiikin näytelmissä, vaan vetää eteen mystisen verhon, mutta Neiti Julien kohtalon voi päätellä perehtymällä Strindbergin elämän taustatietoihin. Mitä tapahtui Victoria Benedictssonille?

Kuvat Kari Sunnari/TTT