Oli ihanan aurinkoinen lauantai Teatterikesässä, mitä nyt sen verran Rammsteinin varjossa, että Vierikkokin sessiossaann tuli tuhahtaneeksi yhtyeelle ja Hot Brown Honey uhosi panevansa paremmaksi – tai sitten jylinä vavisutti ohjelmatelttaa Keskustorilla, kun Eeva Konnun luotsaama Musiikkiteatteri NYT tunnelmoi hienoa ohjelmistoaan. Maailmankuulu Hot Brown Honey – hyvistä tarkoitusperistään huolimatta – ei päihittänyt edes musiikkiteatterilaisia melskaavalla esityksellään, Rammsteinille pärjäämisestä en tiedä, vakavia tarkoitusperiä silläkin kuuluu olevan.

Iltapäivä Vesa Vierikon kanssa alkoi Mielensäpahoittajan monologilla, ja jatkui jutustelulla Mika Myllyahon haastattelemana. Kansallisteatterin johtaja pysyi ihmeen pokerina, vaikka Vierikko veisteli mitä hulvattomampia juttuja. Juuri tällaisia tilaisuuksia olin ehtinyt kaipailla näytelmien oheen Teatterikesässä. Saimme viihteen ja parin vinkeän videon siivellä paljon valaisua näyttelijän työstä, roolien rakentamisesta ja sattumuksista hahmojen löytymisessä. Usein siinä auttaa terassilla istuminen yksin, katsella vain ihmisiä, miten tuokin hörppää vesipullosta (näyttää ilmeen). “Me ollaan niin huvittavia. Jokaikisestä löytyy jokin koominen piirre. Näytteleminen on niin yksinkertaista: Ole toinen henkilö.”

Session ehkä vakavin hetki oli, kun Vierikko kertoi merkittävimmästä kokemuksestaan Amadeus-näytelmässä. Siihen mennessä hän ei ollut saanut kyyneleitä aikaan roolihenkilön vaatteissa. Katkeroituneen Salierin osassa häneltä aukenivat jotkin padot, liikutus elämän mitättömyyden kulusta tai jotain. Jumalalta kykyjä rukoillut Salieri oli havainnut, että Jumala käyttikin välikappaleenaan Mozartia eikä häntä. Sitten säveltäjänero vaan heitettiin kalkkikuoppaan muiden ruumiiden kanssa.

Harmi, että Salierin monologi jäi kuulematta, koska siihen kuuluva Mozartin musiikki ei löytynyt. Tilalla tuli lisää mielensäpahoittajaa. No, yritin olla pahoittamatta mieltäni, kun kuitenkin piti jatkaa matkaa Tampere-talolle. Vasta siellä lätsähti: Paljon mainostetun Hot Brown Honeyn melskaus ei passannut minun pirtaani, vaikka kuinka kannattaisin australiaisryhmän Brief´s Factory tavoitteita tuoda näkyviksi ja näyttämölle asti myös tummaihoiset aboriginaalit ja näyttää erityisesti naisten voima ja seksuaalisuus. Fanit saivat kyllä haluamansa. He ymmärsivät melskaamisen sijasta puhua karnevalistisuudesta.

Ulos päästyäni kiiruhdin varmistamaan paikkani Suomalaisen Musiikkiteatterin klubilla. Siellä soi otteita Virgosta, Suruttomista ja Patukkaoopperasta, mukana Tytöt 1918 ja Viita 1949. Tampereen panosta luonnollisesti painotettiin. Kuulimme myös Lapualaisoopperaa, Myrskyluodon Maijaa ja Tom of Finlandia. Hieno päätös päivälle.