TTT-Klubin komedia Tää on ihan perheestä on fiktiivinen tarina siitä huolimatta, että Petra ja Jari Ahola sen rooleissa ovat tosielämän aviopari ja ohjaaja Minna-Stiina Saaristo vielä Petran sisko. Onko ainakin osa kohtauksista silti tositapahtumien innoittamia, se jää katsojalle sopivasti arvailujen varaan.
Esitys liikuskelee alusta asti meta-tasoilla: Näyttämöllä roolihahmo käsikirjoittaja Sakari Orapelto pohtii uuden musikaalielokuvansa myöhässä olevaa käsikirjoitusta ja pyrkii kirjoittamaan jotain, joka on paitsi hauskaa myös syvällistä, herkkää ja älykästäkin. Siis varmasti jotain, mitä on haluttu kirjoittaa sisään myös Tää on ihan perheestä -näytelmään.
Tämä tavoite täyttyy, mikä on oiva suoritus väliaikoineen vain puolitoistatuntiselta suupalalta. Tunteiden kirjo on läsnä ilahduttavan luonnollisesti. Dynaaminen duo handlaa sujuvasti kaikki kymmenen roolia, ja loput hoituvat luovin keinoin vaikka vain seinän takaa kuuluvaa ääntä käyttäen. Veikko-poika tosin saa niin paljon kaaosta aikaan, että vauhtia havainnollistamaan tarvitaan molempia vuorollaan.
Liike saa muutenkin yllättävän suuren roolin vähäeleisistä lähtökohdista käynnistyvässä esityksessä. Vain kahden näyttelijän voimin käytetään erinomaisesti hyödyksi pienen lavan jokainen tuuma.
Tarinan rakentaminen ”metailun” ympärille on nokkelaa, mutta myös riskialtista. Tämä näkyy muun muassa siinä, kuinka Orapelto-hahmo tuskailee elokuvansa anoppihahmon kliseisyyden kanssa – mutta sitten juuri anoppi nähdään lavalla moneen otteeseen puuduttavan toisteisena, joskin hersyttävänä, pahansuopana noita-akkana.
Vitsit ovat esityksessä konstailemattoman hämäläisiä. Huumoriin pätee sama kuin koko esitykseen – se ei yritä liikaa vaan luottaa omiin vahvuuksiinsa. Hyvä merkki on se, että yleisöä naurattaa siitä huolimatta, että korttimaksut eivät tiskillä toimineet pitkään aikaan maanlaajuisen katkoksen vuoksi. Halvat kaksimielisyydet on jätetty minimiin, vaikka niitä usein survotaan komedioihin.
Vaikka Orapelto kirjoittaa näytelmän sisällä komediallista perhemusikaalia, Tää on ihan perheestä on enemmän parisuhdekuvaus. Sen premissi on, että kestääkseen raskasta perhearkea, on parisuhteessa tehtävä töitä – ja palkinnoksi saa rakastavaa perhearkea. Lapsille jää vähän kiusankappaleiden rooli, mutta tämän näkökulman ymmärtää varmaan jokainen vanhempi katsomossa. Tämä katsoja kun ei sitä vielä ole.
Muutamat laulut antavat esitykselle kivan mausteen pikkujoulukauteen, mutta pesunkestävä musikaali se ei ole. Laulaa(kin) kaksikko kyllä osaa, sen sijaan biiseissä kuuluu kiusallisen vahvasti tunnettujen artistien vaikutteet.
Avekilleni selvisi vasta seuraavana päivänä, että Petra ja Jari Ahola pitävät yhtä myös lavan ulkopuolella. Vaikka tämä onkin vastustamaton twisti ja epäilemättä kipinä koko homman syntyyn, tietoa ei siis tarvittu siihen, että esitys viihdytti, koskettikin. Sitä hän tosin ennätti ihmetellä, miksi näyttelijät suutelivat aplodien yhteydessä.
Vierasbloggaajana Torsti
Kuvat Kari Sunnari