Stalin kuolee on siitä harvinainen esitys, että nimiosaan nousevat Milja Försti ja Kirsi Rintala. He ovat rakentaneet Stalinin.

Nukkea riepottelevat lahjakkaasti Jukka Leisti, Mari Turunen, Kirsimarja Järvinen ja Eeva Hakulinen. Naisista on myös lahjakkaasti laitettu politbyroon pokkuroivia mutta niin epäpäteviä päsmäreitä. Terveisiä vaan maskeeraukseen.

No niin, itse asiaan – vai onko sitä? On tietysti, naurun takana, jos kerkiää kaivaa. Stalin kuolee on esimerkki poliittisesta farssista tai satiirisesta marssista, joka on niin taiten tehty, että pelkästään ruumiin ympärillä pörräämisellä pärjää pitkälle. Kanniskelulle, kuseskelulle ja piereskelylle voi pyrskähdellä ujostelematta. Johtuuko se hirmuhallitsijan avuttomasta tilasta, johon tunkee ajatus ”siitäs sait”. Vai miten se Stalin datsallaan oikeasti kuolikaan? Sydänkohtaukseen vai myrkytykseen? Joka tapauksessa alkaa armoton vehkeily, huolimatta miesten jatkuvasta keskinäisestä halailusta ja pussailusta.

Joku ehkä miettii – taas jos ehtii – että mitenhän Putinille tulee käymään? Toinen ihmettelee, kuka Berija, josta Leisti veistää ikimuistettavan pyövelinpirun. Mari Turusen Malenkov uskollisimpana stalinistina odottelee pääsyä seuraavaksi pääsihteeriksi, vaan kuinkas käykään…

Sellaista pyörrettä Frenckellin näyttämöllä tosiaan saadaan aikaan, että se ottaa pihteihinsä ja vie mennessään.On makoisia yksityiskohtia ja herkullista liioittelua. Neuvottelupöytään kiinnitetyn ovenavausnapin etsintäkin saa aikaan härdellin. Kiroilut ja arkikieliset tokaisut asiakielen sekaan sinkoilevat niin kivasti näissä neukkupuitteissa, että taitolaji tuntuu sekin olevan. Kommunistiseen aatteeseen ei juuri puututa; teloituksiin, kidutuksiin, hännystelyyn ja herranpelkoon sitäkin enemmän. 

Oivallisina osallisina kaaoksessa mainittujen lisäksi toimivat Ville Mikkonen mieleenpainuvana tohtorina, Antti Mankonen Stalinin poikapoloisena, Stalinin tyttärenä Katriina Lilienkampf ja joka lähtöön solahtava Esa Latva-Äijö Molotovina. 

Antti Mikkolan sovittama ja ohjaama näytelmä perustuu sarjakuvakirjaan ja siihen sittemmin perustuneeseen elokuvaan The Death of Stalin, 2017. HUOM Tästä tykkää nekin, jotka ei yleensä harrasta komedioita 😀 🙂

Kuvat Heikki Järvinen