– Penni köyhälle? kysyy kerjääjä roopemaisen rikkaalta Ebenezer Scroogelta. Tämä nostaa tarjotusta kolehtihatusta kolikon itselleen: Kiitos, ja menee menojaan.

”Ahne vanha syntisäkki” alkaa palautua mieleen kymmenen vuoden takaa, kun saiturin apulainen palelee vintillä ja pyytää lisää hiiliä lämmitykseen – mustekin jäätyy pulloon.

Suopeasti siirryn satumaailmaan, missä aina hyvä voittaa ja oikeus toteutuu. Jo 11. kauden Ilkka Heiskanen raakkuu ja kärisee Charles Dickensin Saiturin joulussa, joka kerää jouluihmiset Tampereen Teatteriin kerta toisensa jälkeen. Sovitus ja ohjaus on Tommi Auvisen, ja kyseistä teatteriperhettä piisaa niin lavalle, kulisseihin kuin katsomoon. Vilja Auvinen on pikku Tim, äänisuunnittelu Janne Auvinen, koreografia Teija Auvinen, seuraamassa Eila ja Liisa Roine.

Ensemblessä on monta kertojaa ja monta laulajaa; ronskien roolien Mari Turunenkin suloisena sirkuttajana, joskin myös rehvakkaana haudanryöstäjänä.

Koronkiskuri vihaa joulua, pelkkää humpuukia. Hän vihoittelee hyväntekeväisyysihmisille ja häätää luudalla laulajia. Kunnes alkaa öinen muistojen piina vainajan ja haamujen avulla. Rahan vallassa häneltä on jäänyt taakse kihlattu, ystävät ja sukulaiset. 

Scroogen oman historian kertauksessa vaihtuvat kohtaukset ja maisemat, joissa Marjatta Kuivaston luotsaama lavastajajoukko on taatusti ollut täystyöllistetty, kuten Kirsi Rintalan suunnittelemien peruukkien ja maskien toteuttajat. Arttu Ratinen kikkaratukkaisena punapäisenä apulaisena, Mari Turunen uudessa pehmolookissaan, ja monet muut, siis kaikki, suoraan dickensläisestä maailmasta. Mari Pajulan pukusuunnittelu on toki luotu kymmenisen vuotta sitten ja kamppeet tallessa. Säätöä aiheutuu joka vuosi uusista esiintyjistä. Kantajengiä on enää kolme: Ilkka Heiskanen, Matti Hakulinen ja Arttu Ratinen.

Illan edetessä saituri vähitellen havahtuu, että köyhyyden keskellä elämä voikin olla rikkaampaa kuin hänellä. -Itsepähän itseään rankaisee, oli anteeksiantavainen veljenpoikakin todennut sukulaisille. Saituri paikkaa kaikki aiemmat äkäiset torjuntansa. Hänelle sukeutuu vihdoin aito joulumieli. Kuoro sinetöi sen laulamalla lopuksi Ensimmäisen joulun. 

Todella hyvä mieli tuli, ja sitä toivotan kaikille tässä vaiheessa vuotta!