Kuuden Jussi-palkinnon menestyselokuva Musta jää on siirtynyt näytelmäksi Tampereen Teatteriin ja Tampereen maisemiin. Arkkitehtuuria opiskellaan Hervannan kampuksella eikä Otaniemessä. Tarkemmin sanottuna Tuuli Tikkanen (Katriina Lilienkampf) opiskelee ja Leo Laakso (Tommi Raitolehto) opettaa. Heistä on tullut salapari, mikä paljastuu Saara-vaimolle (Mari Turunen) pahimmalla mahdollisella hetkellä: Hänen ruusuisilla 40-vuotissynttäreillään. Heti maljojen kilistyksen jälkeen putoaa kondomipaketti miehen kitaralaukusta, vaikka pariskunta on yrittänyt saada lasta jo pitkään.

Alku on tymäkkä, ja jatkuukin vahvana ja vauhdikkaasti. Elokuvaohjaaja Petri Kotwicasta tuli ensimmäistä kertaa teatteriohjaaja, kun tirehtööri Mikko Kanninen oikein houkutteli. Näytelmäksi Mustan jään kirjoitti Tuomas Timonen.

Kameran zoomauksilla ja videotyöskentelyllä aikaansaatu elokuvamaisuus sopii tähän. Tosin muistan elokuvan hyytävämpänä kuin teatteriversion, mutta intensiteettiä ja yllättäviä tilanteita piisaa niin, että jännite pysyy ja vie mukanaan. Monista asioista annetaan viitteitä selittelemättä, ne paljastuvat ajallaan. Teokseen sopii myös Kotwican kolkytvuotinen harrastus taekwondo. Se toimii kuin välienselvittelyareenana. Triangelidraama on mitä omintakeisin.

Tässä jännärissä ei vuodateta verta vaan psykologiaa. Petettäjän ja petetyksi tulleen tuntoja kalutaan monelta kantilta. Asialla vahvat naiset – ja tasavahvat näyttelijätyöt.

Mari Turunen lääkärinä antaa käskyjä napakasti, Katriina Lilienkampf taekwondo-ohjaajana komentaa kuuluvasti. Meno on kovaäänistä kaiken kaikkiaan. Huumori on lähinnä muuttomiesten ja rakennusmiesten kontolla, eli Ville Mikkosen ja Matti Hakulisen.

Tuomas Vartolan valosuunnittelu on osuvan tummanpuhuvaa, Juho Lindströmin liikkuva lavastus toimii kätevästi. 

Kuvat Heikki Järvinen