Klassikkomusikaali Laulavat sadepisarat on Tampereen Teatterin haastava hanke, jonka menestys vaikuttaa taatulta jo ensi-iltatunnelmissa. Milloin väliaplodit ovat kestäneet niin kauan, että näyttelijätkin pysähtyvät hymyilemään ällistyneinä näyttämöllä?

Steppinumeroiden taitavuus saa puolestaan katsojat ihmettelemään tämän tästä: Miten nuo ovat ottaneet haltuun uuden alueen kuin Broadwaylla konsanaan?

Laulavien sadepisaroiden ensi-ilta osui sateiseen päivään, ja kun ilta valaistui auringolla, sade jatkui sisätiloissa. Maalaistyttö mietti, kuinka paljon oikeaa vettä tuhlaantuu yhden näytöksen aikana, kun digitaalinen sadekin näytti ihan hauskalta. 1000 litraa.

Mutta kaikki siis toimii esityksessä, jonka tarkoitus on viihdyttää ja tuoda iloa syksyyn. Kyseessä on muun muassa siirtyminen mykkäfilmistä äänielokuvan aikakauteen. Sitä voi halutessaan linkittää nykyajan haasteisiin nopeasti kehittyvän teknologian kanssa. Musikaalissa komiikkaa kehrätään arvatenkin siitä, että mykkäfilmin supertähdellä – tässä Lina Lamont – on kaamea raakkuva ääni. On siinä suloäänisellä Pia Piltzillä tekemistä ja äänihuulten huoltamista tiedossa. Miehisenä supertähtenä Don Lockwoodina loistaa Tuukka Raitala. Hänen roolihenkilönsä ei suinkaan rakastu Linaan vaan bussipysäkiltä poimittuun Kathy Seldeniin. Siinä Emmi Nieminen tekee läpimurtonsa, jos ei vielä ole tuttu. Hänen koelaulunsa tuottaja Simpsonille (Ville Majamaa) on vähän kuin taidonnäyttö koko yleisölle. Miikka Wallin tekee myös nimensä tiettäväksi Cosmona, jonka steppaus ja muu ”akrobatia” valloittaa. No, kaikki muutkin steppaavat kyllä letkeästi hymyssä suin. Häikäisevä ensemble! Ja sen häikäisevä- tai hupaisa – puvustus on Sanna Levon. Jonna Lindströmin suunnittelemat maskit ja kampaukset tekivät joka naisesta kuin viehkon nuken.

Musikaalissa on rakkauskahinoiden lisäksi täysin historiallisia aineksia äänielokuvaan siirtymisestä vuodesta 1927 alkaen. Näyttelijät todella menettivät asemansa, jos ääni tai ääntämys ei sopinut enää valkokankaalle. Alkeelliset mikrofonit ottivat kaikki sivuäänet, kamerat surisivat liikaa jne. 

Teppo Järvisen suunnittelema lavastus toimii suurilla liikkuvilla tai laskettavilla ja nostettavilla seinämillä ja digitaalisilla efekteillä. Videosuunnittelusta vastaavat Toni Haaranen ja Matias Ojanen, äänistä Jan-Mikael Träskelin. Kapellimestari Henri Lyysaaren johtama live-orkesteri on musiikin mannaa. Kaiken ohjasi Hilkka-Liisa Iivanainen. Tanssit ja stepit ohjasi Chris Whittaker.

Kuvat: Heikki Järvinen