Pinja Hahtolan käsikirjoittama ja näyttelemä esitys legendaarisen Siiri Angerkosken elämästä on jälleen yksi todiste siitä, että monologinäytelmiä ei kannata kavahtaa. Näimme Frenckellissä yhden sijasta suuren joukon persoonia filmiteollisuuden historiasta, mahtavan mogulin T.J. Särkän ja Suomen valovoimaisimmat valkokankaan tähdet ja muut – paitsi Kekkosen kaljua markkeerasi kananmuna!
Siiri Angerkoski tunnettiin räväkästä kielenkäytöstä ja omintakeisista ilmaisuista. Ajattelin ottaa käyttöön ”Serpian Persian”, mutta hänen tervehdystään työtovereille ”Pilluiloa!” en tohdi. Esityksen nimi Saa rumiakin tanssittaa ei kuitenkaan ole Siirin vaan hänen nuorimman siskonsa tokaisu. Nimestä saa kyllä viitteen naisnäyttelijän ulkonäköpaineista. Komiikan varjopuolia käsitellään myös.
Kun ajattelee nimeä Siiri Angerkoski, se muuntuu helposti Justiinaksi, vaikka näyttelijä itse piti Pekka Puupää -elokuvia hölynpölynä. Tai verkkokalvolle piirtyy Suomisen perheen topakka mutta lämminhenkinen kotiapulainen.
Siiri Angerkosken elämä ja roolit ovat hurjan paljon monimuotoisemmat. Hänellä oli pitkä ura teatterin lavalla eri kaupungeissa ennen elokuvia – joita niitäkin on kertynyt yli sata. Siiri Angerkoski on historian työllistetyimpiä suomalaisia elokuvanäyttelijöitä. Kuukausipalkalla siinä ei ansioidensa mukaisesti rikastunut kukaan muu kuin Särkkä itse.
Siiri o.s. Palmu sai runsaasti kiittäviä arvosteluja – mutta sivurooleista, joissa useimmiten nähtiin keskipääjakaus ja niskanuttura sekä sanojen sarjatulta. Hän leimautui palvelijan tai ikäneidon tms rooleihin, ja odotti sitä ”kunnon pääroolia” ikänsä.
Kun näyttelijät menivät lakkoon, Särkän firma joutui keskittymään mainoksiin ja vakituiset irtisanottiin. ”Pirttihirmuille ei ole nyt tarvetta” tai ”Justiina sopisi paremmin pesupulverimainoksiin”, olivat työnhakijan saamat vastaukset.
Huumoriakin paljon sisältävän esityksen surullista puolta edustaa myös lapsuus. Äiti oli enkelintekijä, joka joutui ”pelastustyöstään” vankilaan kuudeksi vuodeksi. Sieltä päästyään hän lähti hyvästejä sanomatta Amerikkaan. Siiri muistaa äidistään lähinnä loittonevan selän.
Avioliitto Kaarlo Angerkosken kanssa oli sentään onnellinen mutta lyhyt. Puoliso menehtyi vain 33-vuotiaana sydänkohtaukseen. Pariskunta oli ehtinyt saada tyttären, Sirkka-Liisan eli Kikan. Hahtola jatkaa sutkia muuntautumistaan keimailevista kaunottarista yhtä lailla kotiväkeen.
Toisen puoliajan alkuun Pinja Hahtola vertailee itseironisesti omaansa ja Angerkosken uraa. Sitä kautta syntyy myös faktaa tai filosofiaa näyttelijän ammatista. Hahtola tuo lopuksi esiin Aliisan, surullisen elokuvan, josta Siiri Angerkoski sai parhaasta naispääosasta Jussi-patsaan, postuumisti. Hän oli jo sairastunut paksusuolensyöpään, johon menehtyi maaliskuussa 1971.
Saa rumiakin tanssittaa on Riihimäen Kaupunginteatterin ja Teatteri Avoimien Ovien ansiokas yhteistuotanto.
Ohjaus: Olka Horila
Kuva: Aki Loponen
PS. Aulikki Oksasen kirjoittaman ja Jukka Sipilän Yleisradiolle ohjaaman televisioelokuvan Aliisa voi katsoa Areenassa
