Kuvittelin ottavani riskin mennessäni Miesliveen. Miehiä ja naisia on keritty kaluta joka kantilta, ja UrosAreenan jälkimaininkiin oli jo syntynyt Täsmäteatterin mainio NarttuLive, joten epäröin, piisaako uusia paukkuja tähän saumaan. Toisaalta, Teatteri Siperiasta ja Anna-Elina Lyytikäisestä on moneksi. Silti, Tampere-talokin tuntui kovin haastavalta paikalta teatterin tekemiseen, haastavammalta kuin remontissa oleva uimahalli – jonne Lyytikäinen on myös ohjannut. Mutta ratkaisu on nerokas: Liikkeelle lähdetään seminaarista. Teemana Mies muutoksessa, tai jotain sinne päin. Kestää vaan se liikkeellelähtö, sillä voiko enää puhutella ”Hyvät naiset ja herrat”. Seminaarin jälkeen seuraa erilaisia episodeja, sujuvin siirtymin.
Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen ja Pekka Heikkinen saavat vaihtaa nuttua ja hattua tiuhaan. Yleisö hörähtää melkein jokaisesta uudesta hahmosta. Parhaasta päästä on Huttusen ärrää ja buranaa sorauttava äijä, joka äijäilee lääkärissä. Se tarkoittaa tietysti, että tyyppi ei jouda potemaan, vaikka olisi hengenlähtö lähellä. Eli aineisto sisältää myös tutuksi tulleita juttuja, mutta kiitettävästi freesattuina.
Härskiäkin lisuketta sanavarastoon on poimittavissa Ville Majamaan ja Reidar Palmgrenin käsikirjoituksesta, johon on ujutettu niin #metoo kuin ministeriviisikko, MASKUliini sänkykauppias, puhumaton mies ja ohipuhuva mies, rasismi ja homofobia. Marika Heiskanen Elviksenä yllättää kivasti, kuin myös puliremmi, koska örvellys on usein riskaabelia, mutta tämä näyttelijäkolmikko hoitaa sen huoletta. Videoita on käytetty säästeliäästi eli sopivasti, mitä nyt pari miehistä ratkaisumallia arkeen esitellään. Plus yllättävä yksityiskohta Sorsapuistosta, vaikka se aukeaa aurinkoisena ikkunamaisemana oikeastikin.
Esityksiä ei muuten ole kovin montaa, tämä tiedoksi.
Kuvat Jere Riihinen